Paras piha on joskus vähän kesken

Britannian pihat ovat kovettumassa vauhdilla, ja Royal Horticultural Societyn raportti näyttää mittakaavan. Etu- ja takapihojen alasta noin 42 prosenttia on jo kovaa pintaa tai tekonurmea: etupihoista yli puolet, takapihoista reilu kolmannes. Tekonurmea on brittikodeissa yhteensä noin 7,5 miljoonaa neliömetriä.

Kyse ei ole vain estetiikasta. Emma Beddington kirjoittaa Guardianissa, miten naapurin minikaivuri vei kerralla pensasaidan, köynnökset, marjapensaat ja puiden alut. Illalla jäljellä oli paljas maa ja lava täynnä murattia, oksia ja juuripaakkuja. Beddingtonin mukaan kohtaus toistuu Britanniassa yhä useammalla pihalla.

Sama RHS:n raportti muistuttaa, että puutarhat kattavat 4,6 prosenttia Ison-Britannian maapinta-alasta. Ne tukevat yli puolta maan perhosista, sammakkoeläimistä ja matelijoista sekä yli 40 prosenttia linnuista ja nisäkkäistä. Yksityispihoissa kasvaa myös yli 50 miljoonaa puuta. Yksittäisestä pihasta tällaiset luvut kuulostavat liioittelulta. Koko maan aidanrajojen summana ne alkavat kuulostaa arkijärjeltä.

Beddingtonin esseen lempein ajatus on myös sen helpoin: luonnon kannalta paras puutarhatyö voi joskus olla tekemättä mitään. Ei tietenkään aina, eikä joka nurkassa. Lapsi tarvitsee paikan juosta, pyörä tarvitsee kulkuväylän ja terassi on olemassa kahvikuppia varten. Mutta kaikki ei tarvitse näyttää siltä kuin viimeinenkin ruoho olisi siistin nurmen mitassa. Hoitamaton kohta ei ole epäonnistuminen. Se on usein juuri se paikka, jossa elämä saa jatkaa ilman ohjausta.

Siisteyden paine on silti todellinen. Piha kertoo naapurille, millainen ihminen täällä asuu. Moni haluaa näyttää siltä, että hommat ovat hallussa. Lyhyt nurmi ja kova pinta tuntuvat turvallisilta. Ne näyttävät valmiilta. Vähän villi kulma näyttää keskeneräiseltä, vaikka juuri siinä voi olla enemmän järkeä kuin koko loppupihassa.

Beddingtonin jutussa luetellut kasvit tuntuvat melkein lohdullisilta. Voikukat ja ohdakkeet antavat mettä ja siitepölyä. Pitkä ruoho ruokkii toukkia. Paljas maapaikka kelpaa pesäpaikaksi kaivaville villimehiläisille. Sammal päätyy lintujen pesiin. Kuivat varret, lehtikasat ja risuinen reuna toimivat varastona ja suojana. Mikä ihmisestä näyttää keskeneräiseltä, voi olla hyönteiselle valmis koti.

Sileä kiveys on luonnolle hiljainen ratkaisu. Se on helppo harjata, mutta siitä ei syö kukaan. Tekonurmi pysyy vihreänä kuivallakin, mutta se ei kuki, varise tai maadu, eikä tarjoa mitään niille lajeille, jotka etsivät pihasta ravintoa, suojaa tai paikkaa lisääntyä. Office for National Statisticsin mukaan yhdellä kahdeksasta brittiläiskotitaloudesta ei ole puutarhaa lainkaan. Olemassa olevien pihojen merkitys siis kasvaa entisestään. Kaikki eivät voi kasvattaa mitään. Se, jolla kulma on, voi silti jättää sen hetkeksi rauhaan.

Beddington nostaa esiin myös David Attenborough’n uuden Secret Garden -sarjan. Yhdessä Bristolissa kuvatun jakson pikkupuutarhassa eli siilejä, sammakoita, sinitiaisia ja 50 mehiläislajia. Luku on hyvä vastalause ajatukselle, että luonnon pitäisi alkaa vasta kaupungin ulkopuolella. Jos pieni brittipiha pystyy siihen, ei tavallinen suomalainen piha tai taloyhtiön nurkka ole automaattisesti liian vaatimaton. Sama logiikka näkyy myös Zürichin viherkattorakentajilla, joiden työ alkoi siitä paikasta, jota ensin pidettiin vain rakennuksen pintana.

Suomessa viesti on yllättävän samanlainen, vaikka mittakaava on toinen. Helsingin kaupunkitilaohje sanoo suoraan, että niityt lisäävät kaupunkiluonnon monimuotoisuutta ja tuottavat pölytyspalveluja. Kaupunki muuttaa vähäkäyttöisiä nurmikoita niityiksi, perustaa uusniittyjä kadunvarsille ja viherkaistoille sekä jättää osan kohteista vuorovuosin niittämättä. Ohjeessa mainitaan myös pölyttäjille tärkeät paljasmaapaikat ja lahopuu. Sama viesti, kuntalaisen kielellä.

Kansalaistasolla samaa työtä tekee Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen Pölyttäjille polkuja -projekti. Yhdistys puhuu niittyverkostosta, jossa pölyttäjät liikkuvat paikasta toiseen puistojen, pientareiden, viljelypalstojen ja parvekkeiden kautta. Hyönteinen ei katso karttaa, mutta se huomaa, onko seuraava kukka lentomatkan päässä. Polyttajat.fi kokoaa tietoa pölyttäjien tilasta ja avusta. Sivusto on tehty SYKEn PÖLYKOORDI-työn osana, ja SYKEn PÖLYHYÖTY-hankkeessa on seurattu pölyttäjähyönteiskantojen tilaa ja pölytyksen taloudellista merkitystä.

Pihalla ei tarvitse tehdä suurta luontotekoa. Nurmikonreunan voi jättää pitkäksi, haravan nostaa kerran vähemmän, voikukan antaa kukkia pari viikkoa ennen siivousta. Puutarhassa saa näkyä ihmisen jälki. Olennaista on, ettei kaikki muu pyyhitä pois.

Beddington toivoo esseensä lopussa, että Attenborough näyttäisi joskus myös tavallisen, vähän repsottavan pihan. Sellaisen, jossa on nokkospaikka, kulunut nurmikon kaari ja liian iso pensas aidan vieressä. Toiveessa on jotain hyvin tunnistettavaa. Moni piha on juuri tuollainen jo nyt, eikä se ole huono uutinen. Bristolin pikkupuutarhasta löytyi 50 mehiläislajia. Se on aika hyvä syy antaa yhden nurkan olla hetki kesken.