Britannia hävitti piisamin, Suomi ei

Britannia hävitti piisamit varhaisella pyynnillä. Suomi istutti niitä turkiseläimiksi. Suomen kannan myöhemmän romahduksen syytä ei tunneta varmasti.

Britannia hävitti turkistarhoilta karanneet piisamit 1930-luvulla. Pyynti alkoi varhain, ja baijerilainen ansastaja Adam Roith toi maahan menetelmän, jossa eläimet pyydystettiin niiden koloista. Suomessa samaa lajia istutettiin tarkoituksella turkiseläimeksi. Suomen myöhempi kannan romahdus jäi eri tavalla arvoitukseksi: sen syystä ei ole varmaa selitystä.

Britanniassa piisamin kaivamat käytävät herättivät huolen penkereistä. Suomessa eläimen nahasta haluttiin tuloja. Ero näkyi siinä, mitä vapaana eläville piisameille ryhdyttiin tekemään.

Miten Britannia sai piisamit pois?

Paperikollaasi rantapenkan poikkileikkauksesta: navynsävyiseen maahan kaivettu käytäväverkosto, yhden käytävän suulla terracotta-pyydys ja amber-piste, vaaleansininen piisami käytävässä, päällä vihreitä ruohotuppaita.

Englannissa piisameja kasvatettiin vuonna 1929 Severn-joen valuma-alueella sijaitsevalla tilalla. Eläimet pääsivät pian karkuun, vaikka aitaa oli myös maan alla. Coatesin tutkimusta esittelevän JSTOR Dailyn mukaan piisamien leviäminen nousi nopeasti parlamentin ja lehtien puheenaiheeksi. Piisamin pelättiin vahingoittavan jokien ja kanavien penkereitä sekä patoja ja ratavalleja.

Ensimmäiset, kanadalaisten ansastajien johtamat pyyntiyritykset eivät onnistuneet hävittämään kantaa. Myös kolojen kaasuttamista kokeiltiin. Tammikuussa 1933 maahan saapui Adam Roith, joka toi kolopyyntimenetelmän. JSTOR Daily kuvaa tätä muutoksena kampanjassa, jossa ihmiset lopulta onnistuivat poistamaan lajin.

Varhainen toiminta auttoi: piisameja oli vähemmän kuin lehdistön miljoona-arvioista olisi voinut päätellä. JSTOR Dailyn mukaan tapettuja eläimiä oli alle 4 500. Pyyntiin ryhdyttiin siis tilanteessa, jossa lajin leviäminen voitiin vielä pysäyttää. Britannian tapaus ei osoita, että laajalle vakiintunut vieraslaji olisi helppo hävittää.

Miksi Suomi istutti samaa eläintä?

Suomessa piisami haluttiin metsästettäväksi turkiseläimeksi. Vieraslajit.fi:n lajikuvauksen mukaan Tšekkoslovakiasta tuotuja piisameja vietiin Pohjanmaalle vuonna 1922. Tuontia jatkettiin Saksasta ja Pohjois-Amerikasta. Kaikkiaan noin 1 100 eläintä istutettiin lähes 300 paikkakunnalle.

Ensimmäisen istutuksen vuodesta lähteet antavat eri tietoja. Suomen riistakeskus mainitsee vuoden 1919, Vieraslajit.fi vuoden 1922. Molemmat kuvaavat kuitenkin tarkoituksellista istuttamista. Suomessa lajin leviämistä edistettiin samalla vuosikymmenellä, jolloin Britanniassa turkiskasvatuksesta karkasi eläimiä luontoon.

Vieraslajit.fi:n mukaan piisami asutti vuoteen 1960 mennessä maan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Suomen riistakeskus kertoo, että vuosisaalis oli vielä 1950-1980-luvuilla 100 000-200 000 eläintä. Saalismäärä kertoo pyynnin laajuudesta, ei koko kannan koosta.

Piisami rakentaa talveksi vesikasveista pesäkeon ja elää kesällä rantapenkan koloissa. Vieraslajit.fi:n mukaan sen kaivaminen on aiheuttanut Keski-Euroopassa haittoja esimerkiksi maapadoille. Suomessa lajista ei kuvauksen mukaan ole havaittu suurta haittaa. Piisamit voivat kuitenkin vähentää kasvillisuutta pitkäksi aikaa. Rehevillä paikoilla niiden kortteikkoihin avaamat aukot voivat myös lisätä monimuotoisuutta, kun muut vesikasvit leviävät niihin.

Miksi Suomen piisamikanta romahti?

Paperikollaasi katoavasta kannasta: vasemmalla tiheä, harmaan kasauman edessä oleva rivi vaaleansinisiä piisameja, jotka harvenevat oikealle yhteen haaleaan hahmoon, alla terracotta-akseliviiva pienin pykälämerkein, oikealla amber-ympyrä.

Vieraslajit.fi kuvaa piisamin olleen runsas 1980-luvulle, paikoin 1990-luvun alkuun asti. Sen jälkeen kanta väheni rajusti. Lajikuvauksen mukaan syytä ei tiedetä, ja kannat ovat sittemmin hieman elpyneet.

Apu-lehden vuonna 2023 julkaisemassa haastattelussa Helsingin yliopiston Veli-Matti Väänänen kertoo Maaningan tutkimusjärvestä. Siellä oli vuonna 1992 noin 1 500 talvipesää, mutta 2000-luvun alkuvuosina enää kaksi. Kyse on yhden järven seurannasta.

Väänänen pohtii ravinnon loppumista, tauteja tai loisia sekä saalistuksen vaikutusta. Metsästyksen vähennyttyä piisamit saattoivat syödä kasvillisuutta niin paljon, ettei ravinto enää riittänyt. Hän ei usko petojen yksin selittävän romahdusta. Mahdollisia syitä on useita, mutta haastattelussa mikään niistä ei vahvistu romahduksen selitykseksi.

Apu kertoo, ettei Suomessa ole aktiivisesti toteutettu vastaavaa hävitystä. Britannian kampanja poisti luonnonvaraisen kannan, Suomessa piisameja jäi taantumisen jälkeen jäljelle. Maaningan järvellä pesiä oli Väänäsen haastattelun aikaan jälleen arviolta kymmeniä, vaikka aiempaan runsauteen oli pitkä matka.