Hiidenmaan kalatehtaasta tuli kulttuuritehdas

Kõrgessaaren kylässä Viron Hiidenmaalla seisoo tehdas, joka pakkasi Tallinnan kilohaileja yli viidenkymmenen vuoden ajan. Tuotanto loppui vuonna 2006, ja sen jälkeen rakennus seisoi viisitoista vuotta tyhjillään. Katto vuoti, ikkunat olivat poissa, talotekniikkaa ei ollut. Kesäkuun 20. päivänä 2026 samat seinät avautuivat uudelleen, tällä kertaa yhtenä Viron suurimmista kulttuurikeskuksista.

Muutoksen takana on Marco Pärtel ja kaksi hänen ystäväänsä. He ostivat tehdaskompleksin elokuussa 2022 ja perustivat sitä pyörittämään säätiön nimeltä Utoopia nr 9. Pärtel oli muuttanut Tallinnasta Hiidenmaalle vaimonsa Triinun, saaren kasvatin, ja kolmen lapsen kanssa. Taustaa hänellä oli kiinteistösuunnittelusta ja luontomatkailusta, ei kulttuurihallinnosta. Perhe asuu Puskin kylässä noin kymmenen kilometrin päässä tehtaalta.

Hiidenmaa on Viron toiseksi suurin saari, harvaan asuttu ja Itämeren takana erillään mantereesta. Kõrgessaaren entinen säilyketehdas ei ole kenenkään pääkaupunkireitin varrella, ja se tekee koko hankkeesta epätodennäköisen. Kulttuurikeskukset syntyvät yleensä kaupunkeihin, joissa yleisö on valmiina. Tänne se piti houkutella.

Tekosilkkiä, kilohaileja, hiljaisuutta

Tehtaan nimi on perua sen ensimmäisestä vaiheesta. Se rakennettiin noin vuonna 1912 pietarilaisen AS Viscosa -yhtiön tekosilkkitehtaaksi, ja siitä rakennus sai nimensä. 1950-luvulta lähtien tehtaassa tehtiin jotain arkisempaa ja pitkäikäisempää: kalasäilykkeitä. Tallinnan kilohaili, tölkkiin pakattu mausteinen pikkukala, valmistui täällä aina vuoteen 2006 saakka.

Kun säilyketuotanto loppui, tehtaalle ei keksitty uutta käyttöä. Kahdentoistatuhannen neliön rakennus jäi tyhjäksi saaren laidalle. Pärtelin mukaan se oli ehtinyt tuulettua niin perusteellisesti, että kalan haju oli kadonnut kokonaan, kun he ostivat sen reilun vuosikymmenen jälkeen.

Mitä neljäntuhannen neliön sisään mahtuu

Pärtel ja hänen kumppaninsa eivät yrittäneet kunnostaa koko jättirakennusta kerralla. Heidän periaatteensa oli rakentaa sisältä ulospäin. Ensimmäisenä kesänä 2023 he avasivat osan tiloista lähes ilman rahaa: black box -teatteri syntyi nollabudjetilla, baarin kalusteet tuotiin lakkautetusta tallinnalaisravintolasta nimeltä Vertigo, ja tiskin takaa myytiin paikallisen Viskoosa-panimon olutta. Kausi keräsi tusinan konsertteja ja kymmenkunta teatteriesitystä.

Kolme vuotta myöhemmin tehtaasta on tullut jotain isompaa. 2,4 miljoonan euron remontti toi noin neljätuhatta neliötä uudelleen käyttöön: uusi katto, vahvistetut seinät, uudet ikkunat ja ovet. Kesäkuun 20. päivänä 2026 paikka avattiin uudelleen nimellä Viscosa 2.0. Saman katon alle mahtuu nyt teatterisali, gallerioita, ravintola, hotelli, yhteistyötila ja creative lab. ERR:n mukaan ohjelmistossa on tällä kaudella noin 45 esitystä, konsertteja ja teatteria.

Avajaisnäyttely kokosi yhteen 120 nuorta taiteilijaa Virosta, Latviasta ja Liettuasta. Galleristi Reigo Kuivjõgi kuratoi kokonaisuuden, joka vertaili kolmen Baltian maan nykymaalauksen yhtäläisyyksiä ja eroja. Hiidenmaan kunnanjohtaja Hergo Tasuja on korostanut, mitä pysyvä näyttämö ja näyttelytila merkitsevät saaren kulttuurielämälle.

Sisältä ulospäin

Pärtel suhtautuu laajentamiseen varovasti. “Jos jokin idea toimii, rakennamme lisää. Muuten keräisimme vain lämmityslaskuja”, hän on kuvannut periaatettaan. Tehtaasta on käytössä vasta kolmasosa. Loput kahdeksantuhatta neliötä odottavat osoitusta siitä, että niillekin löytyy sisältöä, ennen kuin rahaa kaadetaan kattoihin ja lämmitykseen.

Ajatus tehtävänsä menettäneen rakennuksen uudesta elämästä toistuu muuallakin. Kolumbian Medellín muutti sivuutettujen kaupunginosien maineen rakentamalla niihin köysiratoja ja kirjastoja. Hiidenmaan tehtaalla mittakaava on pienempi, mutta logiikka sama: rakennukselle etsittiin uusi yleisö sen sijaan että se olisi purettu.

Tällä ensimmäisellä täydellä kaudella tuon yleisön eteen tulee noin 45 esitystä, ja seinillä riippuu 120 baltialaistaiteilijan työt. Kalan haju on tuulettunut pois.