Urin ziggurat restauroidaan 4000-vuotiaan tiilen kopiolla
Irakin arkeologit analysoivat zigguratin tiilen ja valmistivat kopiot Urin ympäristöä vastaavasta savesta. Pohjoissivua on syövyttänyt tuuli ja hiekka vuosituhansien ajan.
Khadim Hassoun Honaein irrotti palan tiilestä ja antoi sen laboratorioon analysoitavaksi. Tulos paljasti koostumuksen. Sitä seurasi päätös: uudet tiilet tehdään käsin, muinaista Uria vastaavasta savesta.
Urin ziggurat seisoo Etelä-Irakissa. Porrastettu temppelivuori on 64 metriä pitkä, 45 metriä leveä ja arviolta 30 metriä korkea. Se rakennettiin noin 2100-luvulla eKr. Nanna-kuujumalalle, Urin suojelusjumaluudelle. Rakennus on tehty ilmakuivatuista savitiilestä ja bitumista. Alue on UNESCOn maailmanperintölistalla.
Kaupunki, joka syntyi 5 800 vuotta sitten
Ur oli yksi vanhimmista kaupungeista. Asutus alkoi noin 3800 eKr. Myöhemmin kaupunki laajeni 162 hehtaarin alueelle. Ziggurat nousi sen uskonnolliseksi ja hallinnolliseksi ytimeksi.
Restauroijia on ollut ennenkin. Babylonialainen kuningas Nabonidus kävi korjaamassa zigguratia 500-luvulla eKr., noin 1500 vuotta alkuperäisen pystyttämisen jälkeen. Myöhemmät restauroinnit jättivät nekin jälkensä, viimeisin Saddam Husseinin hallinnon ajalta.
Pohjoissivun eroosio
Ongelma on pohjoinen sivu. Tuuli ja hiekka ovat syövyttäneet pintaa vuosikymmenien ajan. Ilmastonmuutos on lisännyt uhkaa entisestään.
Irakin hallitus on varannut restaurointiprojektiin 382 000 dollaria.
Näyte, analyysi, kopio
Honaein on konservointitiimin johtava arkeologi. Hänen kuvauksensa menetelmästä on tarkka: “Päällystystiiliä varten otettiin näyte zigguraatilta, ja siitä tehtiin alkuperäisen kanssa identtinen kopio samoilla kemiallisilla aineilla ja fysikaalisilla ominaisuuksilla.” Savi kerätään ympäristöstä, joka vastaa muinaisen Urin maakerrosta. Tiilet valmistetaan paikalla käsin.
Kyse on materiaalisen autenttisuuden periaatteesta: uusi osa ei saa visuaalisesti tai kemiallisesti poiketa vanhasta. Sama periaate on kirjattu UNESCOn maailmanperintökohteiden kansainvälisiin ohjeisiin, ja Museovirasto soveltaa sitä myös Suomen kohteissa.
Restaurointi ei ratkaise kaikkea. Ilmastonmuutos jatkuu, eroosio myös. Mutta pohjoissivun paikkaaminen identtisellä materiaalilla hidastaa prosessia ja pitää rakenteen koossa seuraavaan restaurointikierrokseen.
Honaein tiivistää projektin kolmeen vaiheeseen: näyte, analyysi, kopio. Valmistuneet tiilet menevät pohjoissivulle paikkaamaan eroosiota. Irakin hallitus käyttää 382 000 dollaria noin 4000-vuotiaan rakennuksen ylläpitoon.