Ontario velvoittaa yritykset vastaamaan haastatelluille

Allison Venditti oli kyllästynyt kuulemaan samaa tarinaa. Kanadalainen HR-ammattilainen pyöritti Moms at Work -verkostoa, joka auttaa lapsen takia työelämästä jääneitä äitejä palaamaan töihin, ja jokainen viikko toi verkostoon uusia kokemuksia: haastattelu meni hyvin, rekrytoija lupasi palata, lopulta ei tullut mitään. Ei hylkäyskirjettä, ei kutsua seuraavaan, ei vastausta viesteihin. Vendittille kävi selväksi, että ongelma ei koskenut yksittäisiä yrityksiä vaan rekrytoinnin yleistä tapaa.

Tammikuun 1. päivä 2026 Ontarion provinssissa astui voimaan laki, joka velvoittaa vähintään 25 työntekijän yritykset ilmoittamaan jokaiselle haastattelemalleen hakijalle 45 päivän sisällä viimeisestä haastattelusta, valittiinko hän vai ei. Ilmoitus saa olla kirjallinen, suullinen tai teknologialla välitetty, mutta se on pakollinen. Sakko lain rikkomisesta voi nousta 100 000 Kanadan dollariin ensimmäisestä rikkomuksesta. Laki on osa Working for Workers -uudistusaaltoa, jolla Ontarion hallitus on muuttanut työoikeutta askel kerrallaan vuodesta 2021 lähtien.

Uutta lakia ei ajanut hallitus vaan ruohonjuuritason kampanja. Venditti keräsi kanadalaisten työnhakijoiden kokemuksia järjestelmällisesti ja julkaisi ne verkostonsa kautta. Hallituksen edustajille hän toi dataa, ei yksittäisiä tarinoita. Positive Newsin haastattelussa Venditti kertoo kampanjan keskeisestä oivalluksesta: kun yritykset joutuvat olemaan avoimia, ne tajuavat, että huono kohtelu karkottaa tulevatkin hakijat. Kampanja osoitti Ontarion hallitukselle, että ghosting tulee yrityksille kalliiksi sekä hakijoiden että työmarkkinoiden kautta.

Ilmiön mittakaava on tunnettu, vaikka lainsäädäntöä on harvassa. Greenhousen vuoden 2025 raportin mukaan 56 prosenttia Yhdistyneen kuningaskunnan ja 66 prosenttia Irlannin työnhakijoista on kokenut ghostingin: vastausta ei koskaan tullut hakemukseen tai haastatteluun. Brittiläisistä vastavalmistuneista jotkut ovat kertoneet jopa 600 hakemuksesta ennen ensimmäistä työsopimusta. Australiassa keskustelu on vasta heräilemässä.

Rekrytoijat puolustautuvat usein aikatauluilla ja järjestelmien vioilla. Suurissa yrityksissä hakemukset käsitellään automaattisilla hakijaseurantajärjestelmillä (ATS), jotka karsivat hakemuksista vain murto-osan rekrytoijien luettavaksi. Danielle McConville, yhdysvaltalaisen rekrytointiohjelmistoyhtiö Greenhousen johtaja, sanoo CBC:lle, että läpinäkyvyyden puute ei yleensä johdu pahantahtoisuudesta vaan siitä, että rekrytointi on usein yhden ihmisen sivutehtävä ja palaute jää kesken. Kun laki asettaa 45 päivän rajan ja sakon, sivutehtävää ei voi enää lykätä. Yritysten on varattava rekrytointiin oikeasti työaikaa ja ihmisiä.

Laissa on aukkoja, jotka sen säätäjätkin tunnustavat. Se koskee vain hakijoita, jotka ovat päässeet haastatteluun saakka. Jos hakemus hylätään jo ATS-seulassa tai rekrytoija päättää olla kutsumatta haastatteluun, hakijalle ei tarvitse ilmoittaa mitään. Tämä jättää valtaosan ghostauksen kokevista työnhakijoista ulos lain piiristä. Venditti ja muut kampanjoitsijat toivovat seuraavaa askelta, jossa myös haastatteluun pääsemättä jääville lähetettäisiin edes automaattinen vastausviesti. Kyse on Ontarion provinssilaista, ei liittovaltion laista, eikä se laajene maan muihin osiin automaattisesti.

Globaalin työmarkkinan näkökulmasta Ontarion laki on harvinainen ennakkotapaus rekrytointighostauksen sääntelyssä. Jessica Ciccozzi, australialaisen East Executive -rekrytointiyhtiön perustaja, sanoo Positive Newsille, että Ontarion esimerkki on jo vaikuttanut Australian keskusteluun: lainsäätäjät tietävät nyt, mikä on mahdollista.