Nenätön krokotiili samasta kivestä kuin Sfinksi

Gizan Suuren Sfinksin kasvoista puuttuu nenä. Krokotiilin kallosta, joka kaivettiin 1920-luvulla Kairon läheltä, puuttuu kuonon kärki. Molemmat ovat peräisin samasta kivimuodostumasta.

Sfinksi on veistetty Mokattamin muodostuman eoseenikautisesta kalkkikivikalliosta. Samasta noin 45 miljoonaa vuotta vanhasta muodostumasta kerättiin 1920-luvulla useita krokotiilin fossiileja. Lorenz Müller kuvasi lajin vuonna 1927 ja antoi sille nimen Tomistoma cairense.

Nimi sijoitti fossiilit samaan sukuun kuin Kaakkois-Aasiassa elävä valegaviaali (Tomistoma schlegelii), jota ne ulkoisesti muistuttivat. Laji pysyi suvussa lähes sata vuotta, vaikka myöhemmät tutkimukset osoittivat, ettei se kuulunut sinne.

Nyt sillä on oma sukunsa. Ruotsin luonnontieteellisen museon Paul Burken johtama kansainvälinen ryhmä tutki fossiilit uudelleen muun muassa tietokonetomografialla, jolla kallon sisään voi katsoa. Ryhmä havaitsi kallossa useita valegaviaalista poikkeavia piirteitä, ja laji sai uuden nimen: Herugavialis cairensis. Tutkimus julkaistiin Royal Society Open Science -lehdessä. Ryhmässä oli tutkijoita Britanniasta, Ruotsista, Saksasta ja Egyptistä.

Miksi krokotiili sai jumalan nimen

Kallon kuonosta puuttuu etuosa. Tutkimusta Burken kanssa johtanut professori Philip Mannion University College Londonista kertoo Phys.orgin julkaisemassa tiedotteessa, että yhtäläisyys Sfinksin kuuluisan puuttuvan nenän kanssa ratkaisi nimen. Tutkijat nimesivät krokotiilin egyptiläisen jumalan Herun mukaan. Mannionin mukaan Heru oli mahdollisesti koko monumentin innoittaja.

Sfinksin nenästä kerrotaan usein, että Napoleonin sotilaat ampuivat sen tykillä vuonna 1798. Tarina ei pidä paikkaansa. Frederic Louis Nordenin vuonna 1737 tekemissä piirroksissa nenä puuttuu jo, ja kivessä on jälkiä tangoista tai taltoista.

Itse Sfinksi on 73 metriä pitkä ja 20 metriä korkea. Se veistettiin Popular Sciencen mukaan luultavasti Egyptin neljännen dynastian aikana, mahdollisesti farao Khafren hallitessa, noin 4 500 vuotta sitten.

Mitä kallo kertoo

Toisin kuin Walesin rannalta löytynyt merimatelijan leuka, Herugavialiksen kallo ei ollut uusi löytö. Uutta olivat menetelmät. Phys.orgin mukaan paleontologian analyysitekniikoiden kehitys, kuten tietokonetomografia, teki erot näkyviksi.

Gaviaalit ovat krokotiileja, joilla on pitkä ja kapea kuono. Herugavialiksen kallo muistuttaa valegaviaalin kalloa, mutta yksityiskohdat eroavat. Nautiluksen mukaan sen luiset silmäkuopat työntyivät kallosta ulos kuin kaukoputken suu, ja yksi kallon luista oli kiilan sijaan kapean suikaleen muotoinen.

Wikipedian mukaan lajin pitäminen Tomistoma-suvussa teki suvusta parafyleettisen eli sellaisen ryhmän, joka ei sisällä kaikkia yhteisen kantamuodon jälkeläisiä. Tutkijat siirsivät lajin omaan sukuunsa.

Kyse on perustutkimuksesta krokotiilien sukupuusta. Se tarkentaa kuvaa eläimistä, jotka elivät nykyisen Egyptin alueella kymmeniä miljoonia vuosia ennen ihmisiä.

Millainen oli krokotiilien Egypti

Herugavialis eli 45 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Egyptin matalissa merivesissä ainakin kahden muun gaviaalilajin kanssa.

“Suuren osan viimeisistä 50 miljoonasta vuodesta Välimeren alueella eli monenlaisia krokotiileja, gaviaalit mukaan lukien”, Burke sanoo. Phys.orgin mukaan monimuotoisuus vaihteli ilmaston ja merenpinnan muutosten mukana.

Noin kuusi miljoonaa vuotta sitten krokotiilit katosivat Välimeren alueelta. Mongabayn mukaan meri oli silloin suurelta osin kuivunut, ja Nautilus liittää katoamisen suolapitoisuuskriiseihin, kun mannerlaattojen liike eristi Välimeren valtameristä. Egyptin ainoa nykyinen krokotiililaji on niilinkrokotiili.

Missä gaviaalit elävät nyt

Gaviaaleista on jäljellä kaksi lajia, ja ne elävät makeissa vesissä Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa. Mongabayn mukaan Kaakkois-Aasian valegaviaali on erittäin uhanalainen. Gaviaali, Gavialis gangeticus, on äärimmäisen uhanalainen, ja sitä tavataan enää Intiassa ja Nepalissa.

Intiassa kasvatusohjelma on tuottanut tuloksia. Mongabay lainaa Times of Indiaa, jonka mukaan yhdellä suojelualueen jokiosuudella laskettiin vuonna 2025 yli 2 000 gaviaalia, eniten suojelutyön alkamisen jälkeen.