Chimp Empiren simpanssit tappavat entisiä tovereita

Kesällä 1995 yhdysvaltalainen kädellistutkija John Mitani astui ensimmäistä kertaa Ugandan Kibalen kansallispuiston sademetsään. Hän tuli Tansanian Mahalen vuoristosta, jossa eli siihen aikaan suurin tunnettu simpanssiyhteisö, noin sata yksilöä. Kibaleen ajettiin pääkaupunki Kampalasta 12 tuntia, ja huhujen mukaan perillä odotti vielä suurempi joukko.

“Kesti vain muutaman päivän tajuta, että tässä paikassa oli jotain outoa”, nyt 72-vuotias Mitani kertoo The Guardianille. “Simpansseja oli kaikkialla.”

Mitani ja hänen kollegansa laskivat Ngogon tutkimusalueelta lopulta lähes 200 simpanssia, jotka elivät rauhanomaisesti yhdessä. Niin suurta yhteisöä ei siihen aikaan tunnettu. Samana vuonna Mitani perusti Yalen yliopiston David Wattsin kanssa Ngogon simpanssiprojektin Yhdysvaltain kansallisen tiedesäätiön NSF:n 500 000 dollarin rahoituksella. Guardianin mukaan se on nykyään yksi maailman 12 pitkäaikaisesta tutkimushankkeesta, joissa seurataan luonnonvaraisia simpansseja.

Ensimmäiset vuodet kuluivat simpanssien perässä juostessa. Eläimet eivät olleet tottuneet ihmisiin ja pakenivat aina, kun tutkijat lähestyivät. Ensimmäisenä tutkijaan luotti 25-vuotias uros, jolla oli helposti tunnistettava kitalakihalkio ja jonka Mitani nimesi Hareksi. Kaikkiaan Mitani arvioi viettäneensä Ngogon metsissä 85 kuukautta, noin seitsemän vuotta.

Kaaos kesäkuussa 2015

Kesäkuussa 2015 tutkijat seurasivat ryhmää, joka alkoi yhtäkkiä käyttäytyä hermostuneesti kuullessaan lähestyvien ryhmätovereiden ääniä. “Yhtäkkiä seuraamani yksilöt juoksivat mäkeä alas ilman näkyvää syytä”, Mitani kertoo. “Puhkesi kaaos.”

Scientific Americanin mukaan kohtaaminen tapahtui 24. kesäkuuta. “Mitään vastaavaa ei ollut havaittu aiemmin”, sanoo myöhemmän tutkimuksen pääkirjoittaja, Texasin yliopiston kädellistutkija Aaron Sandel Austinista. WFAE:n julkaiseman NPR:n jutun mukaan yhteisön kaksi osaa, läntinen ja keskinen ryhmittymä, välttelivät toisiaan sen jälkeen kuusi viikkoa. Vuotta aiemmin oli kuollut viisi aikuista urosta ja yksi aikuinen naaras, mikä on voinut heikentää yhteisön sosiaalisia siteitä.

Vuoteen 2018 mennessä jakautuminen oli Texasin yliopiston UT Austin Newsin tiedotteen mukaan valmis. Läntisessä ryhmässä oli 83 simpanssia ja keskisessä 107. Ryhmillä oli omat reviirinsä. Netflixin vuoden 2023 Chimp Empire -sarja kuvasi myöhemmin tätä konfliktia.

Entiset ryhmätoverit vihollisina

Huhtikuussa Science-lehdessä julkaistu tutkimus kokoaa kolmen vuosikymmenen kenttähavainnot. Vuosina 2018-2024 tutkijat havaitsivat suoraan tai todensivat fyysisten jälkien perusteella seitsemän läntisen ryhmän hyökkäystä keskisen ryhmän aikuisiin uroksiin ja 17 hyökkäystä poikasiin. Lisäksi 14 keskisen ryhmän nuorta tai aikuista urosta katosi, eikä niiden ruumiita löydetty. Guardian kertoo nyt lokakuussa, että konfliktissa on tapettu yhdeksän urosta ja 19 poikasta.

“Erityisen silmiinpistävää on, että simpanssit tappavat entisiä ryhmätovereitaan”, Sandel sanoo Texasin yliopiston tiedotteessa.

Geneettiseen aineistoon perustuvan arvion mukaan simpanssiyhteisöt jakautuvat pysyvästi noin kerran 500 vuodessa. Ainoa aiempi raportoitu tapaus on 1970-luvulta Tansanian Gombesta, jossa Jane Goodall teki pitkäaikaistutkimustaan. Gomben simpansseja kuitenkin ruokittiin, Ngogon simpansseja ei koskaan.

Arizonan osavaltionyliopiston ASU Newsin tiedotteessa Ngogon tutkimushankkeessa toimiva Kevin Lee huomauttaa, että valtaosan hyökkäyksistä on aloittanut pienempi mutta yhtenäisempi läntinen ryhmä. Leen mukaan suuremmat ryhmät yleensä päihittävät pienemmät.

Sandel varoittaa Texasin yliopiston tiedotteessa kutsumasta tapahtumia sisällissodaksi. Tutkijoiden mukaan havainnot kuitenkin haastavat käsityksen, että ihmisten sotia ajaisivat ensisijaisesti etniset ja uskonnolliset ryhmäerot. Minnesotan yliopiston kädellistutkija Michael Wilson, joka ei osallistunut tutkimukseen, sanoo NPR:lle: “Leijonilla ei ole uskontoa, poliittisia puolueita tai ideologioita. Ei myöskään susilla tai muurahaisilla.”

Mitani ei halua vetää tästä johtopäätöksiä ihmisen taipumuksesta väkivaltaan. Hänen mukaansa tällaista käytöstä ei ole nähty bonoboilla, joiden kanssa ihmisellä on yhteinen kantamuoto noin kahdeksan miljoonan vuoden takaa. “Jos olen oppinut jotain kaikkina näinä vuosina simpansseja tutkiessani, niin sen, että ne eivät ole me”, hän sanoo Guardianille.

Mies, joka ei halunnut kirjoittaa

Mitanille hajoaminen oli henkilökohtaista. “En halunnut uskoa sitä. Ajattelin yhä, että niillä menee hyvin yhtenä suurena ryhmänä”, hän kertoo.

Ensimmäisten 20 vuoden ajan Mitani palasi Ngogoon mielellään. Sen jälkeen paluu on käynyt yhä vaikeammaksi, koska tappamiset jatkuvat. Tutkimusartikkelin kirjoittamiseen kului Mitanin mukaan yli vuosikymmen. “Luulen vitkutelleeni, koska en ehkä oikeastaan halunnut kirjoittaa tästä.”

Väkivalta ei ole Ngogossa uutta. ASU News kertoi marraskuussa 2025 PNAS-lehdessä julkaistusta tutkimuksesta, jossa Mitani oli mukana ja joka käsitteli aikaa ennen yhteisön hajoamista. Ngogon simpanssit tappoivat koordinoiduissa hyökkäyksissä 21 naapuriyhteisöjen yksilöä ja laajensivat reviiriään 22 prosenttia. Kolmen vuoden aikana ennen laajentumista syntyi 15 poikasta, kolmen vuoden aikana sen jälkeen 37.

Nyt tutkimuksen jatko on epävarma. Guardianin mukaan suurin osa projektin rahoituksesta on tullut NSF:n käyttäytymis- ja kognitiotieteiden osastolta, ja Trumpin hallinnon ehdottamassa vuoden 2027 budjetissa tämä rahoitus lakkautettaisiin.

Mitani palaa Ngogoon lokakuussa. “Hassua on, että Ngogon rinteet jyrkkenevät joka vuosi ja polkujen väliset matkat tuntuvat pitenevän. Mutta tunnen olevani siunattu, että pystyn siihen yhä.”