Kiiru

Ruotsin ministeri toi vauvan EU-kokoukseen

Ruotsin ympäristöministeri Romina Pourmokhtari, 30, toi kolmikuisen poikansa EU-ministerien neuvotteluun Luxemburgissa. Virkamiehen mukaan ensimmäinen kerta.

Kalle Lamminpää ·

Paperikollaasi pitkän neuvottelupöydän äärestä: ympärillä istuu rivi tummansinisiä ihmissiluetteja ilman kasvoja, ja yksi hahmo erottuu vaaleansinisenä. Vaaleansinisen hahmon rintaa vasten on terrakotanvärisessä kantoliinassa pieni vauvahahmo. Pöydällä paperiarkkeja, oikeassa yläkulmassa amber-värinen puoliaurinko, tausta kermanväristä paperia.

Ruotsin ympäristöministeri Romina Pourmokhtari istui torstaina EU:n ympäristöministerien neuvottelupöydässä Luxemburgissa kolmikuinen poikansa Adam kantoliinassa. Avustaja työnsi vieressä rattaita. EU-neuvoston virkamiehen mukaan kyseessä oli tiettävästi ensimmäinen kerta, kun vauva osallistui unionin ministerikokoukseen, kertoo The Local.

Pourmokhtari, 30, oli virkaan astuessaan vuonna 2022 Ruotsin historian nuorin ministeri. Hän oli juuri palannut vanhempainvapaalta. “Iloinen siitä, että saan olla esimerkki siitä, ettei tarvitse valita läsnä olevan ministerin ja läsnä olevan äidin välillä”, hän sanoi kokouksen yhteydessä The Localin mukaan.

Pisteen tarinaan tekee se, miten arkinen järjestely sen takana oli. Pourmokhtarin puoliso oli itse vanhempainvapaalla ja matkusti Luxemburgiin hoitamaan Adamia kokouspäivän ajan. “Se tietysti vaatii myös kumppanin, joka ei ole mikään dinosaurus, vaan melko moderni ja valmis lähtemään mukaan”, Pourmokhtari sanoi AFP:n haastattelussa. Ruotsissa on syyskuussa vaalit, ja puoliso on vapaalla niihin asti.

Ei ensimmäinen vauva politiikan saleissa

Vaikka EU:n ministerineuvostossa näky oli uusi, työpaikalle tuotu vauva ei ole poikkeuksellinen politiikan historiassa. Italialainen meppi Licia Ronzulli äänesti Euroopan parlamentin täysistunnossa syyskuussa 2010 sylissään kuukauden ikäinen tyttärensä Vittoria. Kuvasta tuli tunnettu: Ronzulli nosti kättään äänestyksessä, joka koski naisten työmarkkina-aseman parantamista. Hän sanoi tuolloin, ettei ele ollut poliittinen vaan äidillinen, sillä hän imetti yhä.

Uudempia esimerkkejä on kahdelta mantereelta. Uuden-Seelannin pääministeri Jacinda Ardern toi vuonna 2018 silloin kolmikuisen tyttärensä Neven YK:n yleiskokoukseen New Yorkiin, ja vauva sai oman turvallisuuskulkulupansa, uutisoi NPR. Australian senaattori Larissa Waters imetti tytärtään parlamentin istunnossa vuonna 2017. Joka kerta kuva on kiertänyt maailmalla, mikä kertoo myös siitä, miten harvinaisesta asiasta on yhä kyse.

Pourmokhtari ei jäänyt yksin Luxemburgissakaan. Ranskalainen kollega Monique Barbut antoi Adamille vauvalahjaksi bodyn, ja Espanjan ilmastoministeri Sara Aagesen kiitti päätöstä sosiaalisessa mediassa.

Lue myös: Etelä-Koreassa työnantajat ovat alkaneet pitää nelipäiväisestä työviikosta ja Marokossa naiset rakensivat kokkikoulusta elinkeinon.

Miksi tästä yhä keskustellaan

Kysymys ei ole vain yksittäisen ministerin valinnasta vaan siitä, ketkä työn ja lapsen yhdistämisestä joutuvat tinkimään. Tutkimukset osoittavat toistuvasti, että naiset menettävät lasten saannin jälkeen ylennyksiä, uramahdollisuuksia ja ansioita useammin kuin miehet. Pourmokhtarin viesti oli, että valinnan ei tarvitse olla kumpi tahansa, jos rakenne tukee.

Paperikollaasi: kaksi yhtä suurta aikuishahmoa, toinen vaaleansininen ja toinen tummansininen, seisovat vastakkain ja pitelevät yhdessä pientä vauvahahmoa keskellään vaakasuoran palkin päällä kuin tasapainossa. Taustalla amber-värinen puoliympyrä.

Juuri tähän rakenteeseen Pourmokhtarin tarina kytkeytyy. Hänen puolisonsa pystyi olemaan vapaalla ja matkustamaan mukaan, koska Ruotsin järjestelmä antaa molemmille vanhemmille oman osansa vapaasta. Sama logiikka on Suomessa: vanhempainvapaasta merkittävä osa on korvamerkitty kummallekin vanhemmalle erikseen, eikä koko vapaa kasaudu automaattisesti äidille. Se on edellytys sille, että toinen vanhempi voi tarttua hoitovastuuseen silloin kun työ vaatii toiselta läsnäoloa muualla.

Suomalainen lukija tunnistaa keskustelun. Työn ja perheen yhteensovittaminen on ollut perhepoliittisen väännön ytimessä vuosikymmeniä, ja kysymys siitä, kuka jää kotiin ja kenen ura siitä kärsii, ei ole ratkennut lainsäädännöllä yksin. Pourmokhtarin kantoliina Luxemburgissa oli yhden päivän kuva, mutta se nosti saman kysymyksen EU:n neuvottelupöytään.

Pourmokhtari itse tiivisti päivän omaan lauseeseensa. “On monia asioita, jotka tekevät Euroopasta hienon paikan elää. Yksi niistä on juuri tämä: että voi sekä osallistua kokouksiin että huolehtia lapsestaan”, hän sanoi.

Mitä mieltä olit? Kiitos palautteesta.