Etiopia on istuttanut 47 miljardia puuntainta

Niku Argane, 32, viljelee jyrkkää rinnettä Etiopian Gurage-vyöhykkeellä. Tulvat ovat kaivaneet maahan syviä uomia, ja kuivuus on vaikeuttanut jäljelle jääneen maan viljelyä. “Emme koskaan lopettaneet viljelyä, mutta tuotantomme laski maan köyhtymisen vuoksi”, hän sanoo Yale Environment 360 -julkaisun reportaasissa.

Vuodesta 2019 Argane on istuttanut peltojensa reunoille heinää, rehukasveja, sarviapilaa ja hedelmäpuita. Omalle maalleen hän on istuttanut 80 puuntainta ja yhteismaalle 50. Hänen ohrasatonsa on noussut noin 2 000 kilosta noin 3 600 kiloon hehtaarilta, ja eroosio on vähentynyt.

Argane on yksi kymmenistä miljoonista etiopialaisista, jotka ovat osallistuneet hallituksen Green Legacy -ohjelmaan. Seitsemässä vuodessa maassa on istutettu yli 47 miljardia puuntainta, ja tavoite on 50 miljardia vuoteen 2030 mennessä. Hallituksen lukujen mukaan 26,6 miljoonaa ihmistä istutti elokuussa yhden päivän aikana 800 miljoonaa tainta. Edellisvuonna vastaava luku oli 714,7 miljoonaa.

Suuri taimimäärä ei vielä kerro, kuinka moni puista jää eloon. Siitä, huolehditaanko taimista tarpeeksi, tutkijat ovat eri mieltä.

Miksi Etiopia istuttaa

1900-luvun alussa metsää oli arviolta 35-40 prosenttia Etiopian pinta-alasta. Vuonna 1989 osuuden arvioitiin olevan alle kolme prosenttia. Metsää raivattiin pelloiksi ja laitumiksi, ja puita hakattiin polttopuuksi ja rakennustarpeiksi. Samoihin aikoihin ylängöt menettivät noin miljardi tonnia pintamaata vuodessa.

Seuraukset näkyvät sadoissa. Maan köyhtyminen maksaa Etiopialle arviolta 4,3 miljardia dollaria vuodessa, ja yli sata miljoonaa etiopialaista saa toimeentulonsa maataloudesta. Vuonna 2024 arviolta 15,8 miljoonaa ihmistä, noin 12 prosenttia väestöstä, tarvitsi ruoka-apua.

Hallitus on sitonut ohjelman budjettiin. Tutkimuslaitos World Resources Instituten mukaan Etiopian kansanedustajainhuone hyväksyi joulukuussa 2024 erityisrahaston, jolle varataan 0,5-1 prosenttia liittovaltion vuosibudjetista vaurioituneen maan ennallistamiseen. WRI on itse antanut tieteellistä tukea Etiopian ennallistamistavoitteiden laatimisessa.

Hallituksen lukujen mukaan metsäpeite kasvoi 17,2 prosentista vuonna 2019 23,6 prosenttiin vuonna 2023. WRI:n viittaaman raportin mukaan vuosittainen metsäkato pieneni vuosien 2013 ja 2023 välillä noin 92 000 hehtaarista noin 27 700 hehtaariin.

Ennallistaminen voi hyödyttää myös luontoa. Abijata-Shallan kansallispuistossa vaurioituneille alueille istutettiin kasvillisuutta ja rinteille rakennettiin terasseja ja maavalleja. Etiopian villieläinviranomaisen pääjohtajan Kumera Wakjiran mukaan järvien pinnat alkoivat nousta, kalat ja kalaa syövät linnut palasivat, ja grantingasellit ja hyeenakoirat levittäytyvät alueille, joilla niitä oli ennen vähän.

Kehitysasiantuntijoiden mukaan ohjelman menestys ja kunnianhimo vaikuttivat osaltaan siihen, että Etiopia valittiin ensi vuoden YK:n ilmastokokouksen isännäksi.

Mitä taimimäärä kertoo

Hollantilaisen Wageningenin yliopiston tutkija Aad Kessler pitää metsittämistä yhtenä vaikeimmista asioista, joita voi kuvitella. Hänen mukaansa metsitys “epäonnistuu lähes aina”, mutta Etiopian ohjelma on niin suuri, että vaikka vain 30 prosenttia puista jäisi eloon, se olisi silti valtava määrä.

Varoittavaa näyttöä on. Vuonna 2022 julkaistussa tutkimuksessa käytiin läpi 176 metsityshanketta Aasiassa, ja noin puolet istutetuista puista ei elänyt viittä vuotta. Vuonna 2026 julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin yli 44 500 tainta, jotka istutettiin Etelä-Etiopiassa vuonna 2023 osana Green Legacy -ohjelmaa. Niistä noin 80 prosenttia oli elossa. Osuus oli selvästi suurempi vanhemmilla ja sadekaudella istutetuilla taimilla sekä silloin, kun istuttaja oli saanut koulutusta.

Norjalaisen Nordin yliopiston etiopialainen ennallistamisekologi Emiru Birhane Hizikias kutsuu sitä, että pääministeri johtaa istutuksia, “poliittisesti siunaukseksi”. Hänen mukaansa ohjelman mittakaava on kuitenkin kasvanut nopeammin kuin järjestelmät, joita sen toimiminen maastossa vaatii. Liian usein huomio on siinä, että maahan saadaan valtavasti taimia, eikä siinä, että ne jäävät eloon. Vauvan ei voi odottaa kasvavan, jos siitä ei huolehdi, hän sanoo, mutta “niin Etiopiassa istutetaan”.

Wolkiten yliopiston ympäristötutkija Abreham Berta Aneseyee, joka neuvoo maatalousministeriötä, kiistää kuvauksen. Hänen mukaansa hallituksen metsä- ja maatalousasiantuntijat kiertävät tilalta toiselle ja neuvovat pienviljelijöitä esimerkiksi siinä, kuinka syvälle taimet istutetaan.

Kansainvälisen metsäntutkimuskeskuksen CIFORin maaperätutkija Endalkachew Wolde-Meskel muistuttaa, että pelkät puut eivät tee metsää. Siihen tarvitaan yleensä myös heinien ja muun kasvillisuuden uudistumista, maan ja veden suojelua sekä paikallisyhteisöjen hoitotyötä. “Tavoite ei oikeastaan ole istuttaa puita”, hän sanoo. “Tavoite on palauttaa koko maiseman toiminta.”

Kiinan malli ja sen raja

Kesslerin mukaan Afrikassa on vähän hankkeita, joissa yhdistyvät samanlainen poliittinen johtajuus, rahoitus, laaja osallistuminen ja mittakaava. Hän vertaa Etiopian ohjelmaa Kiinan Loess-ylängön ennallistamiseen. Siellä Grain for Green -ohjelma alkoi vuonna 1999 ja maksoi viljelijöille viljelyn rajoittamisesta sekä puiden, pensaiden ja heinien istuttamisesta. Vuoteen 2016 mennessä noin 30 000 neliökilometriä sadeveden varassa viljeltyä peltoa oli muutettu tiheämmäksi metsäksi tai ruohomaaksi. Se kasvatti osaltaan kasvipeitettä 25 prosenttia vuosikymmenessä.

Vertailulla on rajansa. Kiina maksoi viljelijöille heikentyneiden rinteiden jättämisestä pois viljelystä, kun taas miljoonat etiopialaiset pienviljelijät saavat ruokansa ja toimeentulonsa yhä samasta maasta. Kesslerin oma työ Etiopiassa ottaa viljelijät mukaan päättämään, mitä ennallistetaan ja miten. “Se on tietysti parempi [kuin ylhäältä johdettu toiminta], mutta se vie enemmän aikaa”, hän sanoo.

Kun sateet myöhästyvät

Ilmastonmuutos on jo vaikeuttanut ennallistamisen perusedellytystä: sitä, että taimet selviävät ensimmäisestä kaudestaan. Tänä kesänä nälänhädän ennakkovaroitusverkosto FEWS NET yhdisti El Niñon “historiallisen heikkoihin” kesäsateisiin osassa Etiopiaa. Joillakin alueilla kesä- ja heinäkuu olivat mittaushistorian kuivimmat. Kuivilla Afarin ja Somalin alueilla ohjelma suosii kuivuutta kestäviä lajeja, mutta ei ole selvää, kestävätkö nyt istutetut puut olot vuosikymmenten päästä.

Pohjoisen Amharan alueella 65-vuotias viljelijä Belayneh Mamo on riippuvainen heinäkuun sateista, kun hän kylvää teffiä, durraa, maissia ja vehnää. Hän ei voinut kylvää mitään ennen elokuuta, jolloin kauden ensimmäiset sateet tulivat.

“Viivästys vaikutti istuttamiimme taimiin, satoomme ja eläinten rehun saatavuuteen”, hän sanoo.