Aasiassa luotetaan tekoälyyn, Yhdysvalloissa epäillään

Singaporessa 81 prosenttia uskoo, että oma hallinto pystyy sääntelemään tekoälyä. Yhdysvalloissa luku on 31. Kyse ei ole eri todellisuuksista, vaan saman vuoden tilastoista kahdesta maasta, jotka molemmat ovat tekoälyn etulinjassa.

Stanfordin yliopiston AI Index Report 2026 vertasi 25 maata. Vastaus kysymykseen “luotatko siihen, että hallintosi pystyy sääntelemään tekoälyä järkevästi” piirtää maailmankartan, joka ei vastaa totuttua tarinaa siitä, missä tekoälyn epäilijät asuvat.

Mistä optimismi tulee

Aasian tilanne on lähes peilikuva yhdysvaltalaisesta. Indonesiassa 80 prosenttia kansalaisista on innostuneita tekoälystä, Thaimaassa 79, Malesiassa 77, Kiinassa 84. Yhdysvalloissa innostuneita on 38 prosenttia. Vielä jyrkempi ero näkyy hallintoluottamuksessa: Indonesiassa 76 prosenttia luottaa, Malesiassa 73, Singaporessa 81. Yhdysvallat jää tällä mittarilla 25 maan vertailun pohjalle.

Erillisessä mittarissa, joka kysyy uskoa tekoälyn positiivisiin vaikutuksiin, Yhdysvallat on samassa raportissa sijalla 24, kun maita on 25. Vain 28,3 prosenttia uskoo, että teknologialla olisi heille jotakin myönteistä annettavaa.

Käyttöönotossa kuilu näkyy yhtä jyrkkänä. Vuoden 2025 työelämätilastojen mukaan singaporelaisista 61 prosenttia oli ottanut tekoälyn käyttöön töissään, amerikkalaisista 28.

Rest of World -lehden Rina Chandran haastatteli ilmiötä varten Simon Chestermania, joka johtaa Singaporen valtiollisen AI Singapore -yksikön hallintotyötä. Chestermanin selitys on lakoninen: “Optimismi ja hallinnon luottamus voivat vähentää adoptioon liittyviä esteitä.”

Kun kansa luottaa siihen, että viranomaiset osaavat asettaa rajat, sen ei tarvitse pelätä uutta teknologiaa yhtä paljon. Singaporessa, Indonesiassa ja Malesiassa tekoäly on osa kansallista strategiaa, johon liittyy konkreettisia koulutusinvestointeja, julkisia ohjelmia ja näkyviä tutkijoita asukasta kohden. Optimismi ei synny tyhjästä vaan siitä, että moni kokee saavansa tekoälystä apua ennen kuin sen ongelmat ehtivät pelottaa.

Yhdysvalloissa kuilu kasvaa

Stanfordin raportin yllättävin löytö ei ole maavertailu, vaan jakolinja yhden maan sisällä. Kun Pew Research kysyi amerikkalaisilta tekoälyasiantuntijoilta ja yleisöltä samat kysymykset, vastaukset erosivat jyrkästi joka mittarilla.

Asiantuntijoista 73 prosenttia uskoo tekoälyn parantavan työtä, kun yleisöstä näin ajattelee 23. Pitkän tähtäimen vaikutuksissa kuilu syvenee: asiantuntijoista 56 prosenttia uskoo, että vaikutus on positiivinen seuraavan kahdenkymmenen vuoden ajalla, kun yleisöstä samaan yltää vain 10 prosenttia. Suurin ero on työtehtävissä, joissa kuilu on 50 prosenttiyksikköä. Taloudellisissa hyödyissä se on 48.

Vain 33 prosenttia amerikkalaisista uskoo tekoälyn parantavan omaa työtään. Globaali keskiarvo on 40.

Gallupin alkuvuoden kyselyssä asenteet muuttuivat erityisen jyrkästi nuorten keskuudessa. Yhdysvaltojen 14-29-vuotiaista 36 prosenttia kuvaili vuonna 2025 tunteitaan tekoälystä innostuneeksi. Vuotta myöhemmin innostuneita oli 22. Samana aikana vihaiset tai pelokkaat nousivat 22 prosentista 31:een. Sääntelyä liian löysänä piti 41 prosenttia amerikkalaisista.

Maailmasta katsoen Yhdysvallat näyttää siis erikoiselta ehdokkaalta tekoälyn pääkaupungiksi: maassa kehitetään suurinta osaa malleista, mutta kansalaiset luottavat oman hallintonsa kykyyn säädellä niitä vähemmän kuin missään muualla 25 maan vertailussa.

Eurooppa ei kuulu pessimistien leiriin

Maailma jaetaan keskustelussa usein karkeasti kahtia, Aasia vastaan länsi. Stanfordin data ei tue jakoa. Vahvimmat positiiviset vuosimuutokset suhtautumisessa tekoälyyn löytyvät juuri Euroopasta: Saksassa +12 prosenttiyksikköä, Ranskassa +10, Alankomaissa +10. Globaali optimismi tekoälyn hyödyistä nousi vuodessa 52:sta 59 prosenttiin. Huolestuneiden osuus nousi samalla kahdella prosenttiyksiköllä ja oli 52.

Yhdysvallat erottuu aineistossa poikkeuksellisen skeptisenä. Muu maailma näyttää lämpenevän tekoälylle, vaikka eri tahdissa.

Suomi kuuluu epäilijöiden joukkoon

Stanford ei eritellyt Suomea omana lukunaan, mutta Sitran maaliskuussa 2026 julkaisema tutkimus antaa siihen vastauksen. Kirsi Hantulan ja Tiina Härkösen vetämällä Voxit-alustalla 6 429 suomalaista vastasi 194 väitteeseen syyskuussa 2025. Ääniä kertyi yli 350 000.

Tulos: tekoälymyönteisiksi ryhmittyi 13,5 prosenttia, varovaisiksi 59,1, väliin jäi 27,4. Indonesian 80 prosenttiin on pitkä matka.

Tutkimuksen poikkeuksellinen yksityiskohta on, että 194 väitteestä 169 oli kansalaisten itsensä lisäämiä, ei tutkijoiden valmiiksi laatimia. Suomalaiset eivät siis vain valinneet annetuista vaihtoehdoista, vaan kirjoittivat itse, mistä he olivat huolissaan ja samaa mieltä.

Sitran aineistossa kaksi väitettä keräsi väestön rajat ylittävän kannatuksen. Oikeudesta tietää, mitä tietoja itsestä kerätään, oli samaa mieltä 96 prosenttia kaikista vastaajista. Varovaisten ryhmästä 95 prosenttia katsoi, että tekoälyn takana on aina oltava ihminen.

Suomi on samalla EU:n kärkimaa tekoälyn arkikäytössä. Eurostatin tuoreen datan mukaan suomalaisista 46 prosenttia käytti generatiivista tekoälyä viimeisten kolmen kuukauden aikana vuonna 2025, kun EU-keskiarvo oli 32,7. Suomalaisista yrityksistä 37,8 prosenttia käytti tekoälyteknologiaa, mikä on toiseksi korkein osuus EU:ssa Tanskan jälkeen. Käyttö on arjessa ja kärjessä, mutta luottamus sen tekijöihin on Sitran raportin mukaan ohut.

Tämä yhdistelmä, korkea käyttö ja matala luottamus, erottaa Suomen sekä Aasiasta että Yhdysvalloista. Aasian innostuneissa maissa kansa käyttää tekoälyä ja luottaa sen sääntelyyn. Yhdysvalloissa kumpikaan luvuista ei ole erityisen korkea. Suomessa tekoäly on käsissä päivittäin, mutta luottamus on toisten käsissä.

Mistä erot kumpuavat

Usko tekoälyyn ei seuraa varallisuutta, koulutusta tai sitä, missä mallit kehitetään. Singapore on rikas teknologiamaa ja luottaa. Indonesiassa luottaa kolme neljästä, vaikka teknologinen infrastruktuuri on ohuempi. Yhdysvalloissa epäillään, vaikka maassa toimii suurin osa maailman tunnetuimmista tekoälyyhtiöistä.

Erot näyttävät seuraavan jotain pehmeämpää: kokemusta siitä, että hallinto on luotettava ja että muutos hyödyttää itseä. Kun tämä yhteys puuttuu, tekoäly muuttuu uhkaksi, vaikka käytössä olisi sama ChatGPT.

Suomalaiset eivät torju tekoälyä. He epäilevät sen kehittäjiä. Kahdessa asiassa Sitran kysely osoittaa miltei rajoja ylittävää yksimielisyyttä: 96 prosenttia haluaa nähdä, mitä heistä kerätään, ja varovaisten ryhmästä 95 prosenttia haluaa, että ihminen on aina koneen takana. Numerot eivät kerro torjunnasta, ne kertovat ehdoista.

Singaporessa luottamus on rakennettu hallinnon näkyvään tekemiseen. Suomessa luottamuksen ehto on sama, mutta vastaus on toistaiseksi auki: varovaisiksi luokiteltu 59,1 prosenttia odottaa nähdäkseen, kuka sitä ihmistä koneen takana edustaa.