T. rex Gus myytiin 50 miljoonalla dollarilla

Karjatilallinen Gary Licking poimi vuosien varrella hampaita ja luunpaloja mailtaan Harding Countyssa Etelä-Dakotassa. Hänen tilansa oli 6 500 eekkeriä eli noin 2 630 hehtaaria, ja luita tuli vastaan sen verran usein, ettei niissä ollut mitään erikoista.

Vuonna 2021 fossiilinmetsästäjä Thomas Heitkamp pysähtyi sattumalta Lickingin juottopaikalle. Keskustelusta seurasi kolme kenttäkautta, joiden aikana Heitkampin ryhmä kaivoi käsin noin 650 neliömetrin alan Lickingin maata, kertoo CNN. Töitä tehtiin viitisen kuukautta vuodessa, aina kun maa ei ollut jäässä. Sen jälkeen kesti vielä kolme vuotta irrottaa luut kivestä ja koota ne.

Licking kuoli ennen kuin luuranko oli valmis. Se nimettiin hänen lempinimensä mukaan Gusiksi.

Tiistaina 14. heinäkuuta Gus myytiin Sotheby’sin New Yorkin huutokaupassa. Vasara putosi 43 miljoonan dollarin kohdalla, ja kulujen kanssa hinta nousi 50,1 miljoonaan. Seitsemän tarjoajaa kilpaili kymmenen minuutin ajan, ja voittaja oli anonyymi puhelintarjoaja, kirjoittaa The Art Newspaper. Ennakkoarvio oli 20-30 miljoonaa, lähtöhinta 19 miljoonaa. Kalliimpaa dinosaurusta ei ole koskaan huutokaupattu.

Mitä 183 luuta voisi kertoa

Gus eli myöhäisliitukaudella noin 67 miljoonaa vuotta sitten. Luuranko on 38 jalkaa pitkä ja 12,5 jalkaa korkea, eli noin 11,6 metriä pitkä ja 3,8 metriä korkea. Kallo on 54 tuumaa eli noin 137 senttiä pitkä.

Luita on 183 kappaletta. Se on noin 61 prosenttia tyrannosauruksen luiden kokonaismäärästä, mutta 75-80 prosenttia luumassasta, koska tallella ovat isot luut. Kallosta on koossa noin 82 prosenttia. Mukana on hankaluu, ehjä lantio ja molemmat jalkaterät, mikä on harvinainen yhdistelmä.

Kiinnostavinta ei kuitenkaan ole koko. Gusin luissa on murtumia, jotka ovat ehtineet parantua eläimen elinaikana, ja kallossa puremajälkiä. Ne ovat merkintöjä siitä, mitä yksittäiselle eläimelle tapahtui: se loukkaantui, selvisi, kuoli ja tuli syödyksi.

Näitä merkintöjä ei toistaiseksi ole tutkittu. Gusista ei ole julkaistu yhtään tieteellistä tutkimusta, ja yksityisomistuksessa sellaisen julkaiseminen vaikeutuu olennaisesti. Arvostetut tiedelehdet eivät julkaise tutkimuksia yksilöistä, joita ei säilytetä tunnustetussa museokokoelmassa, koska pääsyä niiden äärelle ei voi taata. Selkärankaisten paleontologien järjestö Society of Vertebrate Paleontology velvoittaa jäsenensä tutkimaan vain julkisesti saatavilla olevia yksilöitä.

Kalifornian osavaltionyliopiston San Bernardinon kampuksen biologian professori Stuart Sumida johtaa järjestöä. “Jos tämä yksilö menee yksityishenkilölle, yleisö ei ehkä koskaan enää näe sitä”, hän sanoo CNN:lle. “Eikä siinä kaikki: sitä ei myöskään koskaan tutkita kunnolla.” Sumidan mukaan pystyyn koottu luuranko on jo lähtökohtaisesti hankala tutkimuskohde. “Sitä voi katsoa, mutta sitä ei voi tutkia.”

Lontoon luonnonhistoriallisen museon paleontologi Susannah Maidment muotoilee ongelman ajassa. “Mitä tapahtuu, jos se ihminen kyllästyy niihin, kuolee tai eroaa? Silloin se ei enää ole tiedettä”, hän sanoo Smithsonian Magazinelle.

Edinburghin yliopiston paleontologian professori Steve Brusatte sanoo asian suoremmin: “Tutkijoina emme voi elää maailmassa, jossa joku oligarkki on portinvartija.”

Miten dinosauruksista tuli sijoituskohteita

Ensimmäinen huutokaupattu dinosaurus oli Sue, T. rex, jonka Chicagon Field Museum osti vuonna 1997 noin 8,4 miljoonalla dollarilla. Vuonna 2020 Stan-niminen T. rex meni 31,8 miljoonalla, ostajana Abu Dhabin hallinto. Triceratops Big John myytiin vuonna 2021 7,7 miljoonalla. Kaksi vuotta sitten stegosaurus Apex ylitti Sotheby’sin arvion noin yhdeksänkertaisesti ja päätyi 44,6 miljoonalla dollarilla hedge-rahastomiljardööri Ken Griffinille, joka lainasi sen New Yorkin American Museum of Natural Historylle neljäksi vuodeksi.

Markkinalla on oma logiikkansa: lihansyöjät maksavat enemmän kuin kasvinsyöjät, kirjoittaa Nautilus. Apex on edelleen kallein myyty kasvinsyöjä.

Kauppa on Yhdysvalloissa täysin laillista. Yksityismaalta löytyvät dinosaurusten luut kuuluvat maanomistajalle, joka saa myydä ne kenelle haluaa. Brasiliassa ja Mongoliassa fossiilit ovat valtion omaisuutta, ja ero näkyy: näyttelijä Nicolas Cage osti vuonna 2007 tarbosauruksen kallon 276 000 dollarilla, ja se todettiin myöhemmin Mongoliasta varastetuksi ja palautettiin.

Sotheby’sin varapuheenjohtaja sekä tieteen ja luonnonhistorian maailmanlaajuinen johtaja Cassandra Hatton puolustaa kauppaa kahdella argumentilla. “Kaikki maailman suuret museot ovat saaneet alkunsa yksityiskokoelmista”, hän sanoo CNN:lle. Ja: “Kukaan ei voi kiistää sitä, että jos näitä fossiileja ei kaiveta esiin, ne ovat menetettyjä.”

Queen Mary -yliopiston paleontologi David Hone kääntää laskelman toisin päin. “Jos antaisit minulle miljoona dollaria, se riittäisi luultavasti T. rexin löytämiseen ja kaivamiseen”, hän sanoo. Gusin hinnalla saisi siis viisikymmentä. Etelä-Carolinan osavaltionmuseon luonnonhistorian intendentti Scott Persons huomauttaa, että vastaavalla summalla voisi rahoittaa kokonaisen tutkimusohjelman valitsemassaan julkisessa museossa.

Ostajan nimeä ei kerrottu, joten kukaan ei tiedä, minne Gus päätyy tai näkeekö sitä enää kukaan muu. Heitkamp, joka kaivoi luurangon maasta, puhui CNN:lle ennen huutokauppaa. “En tiedä, missä Gus lopulta on, mutta tiedän että oli tärkeää, että hänet löydettiin”, hän sanoo.