Rion tyhjentynyt metsä saa eläimet takaisin

Rio de Janeiron laidalla kasvaa metsä, joka näyttää terveeltä mutta on ekologisesti tyhjä. Tijucan kansallispuistossa hedelmät putosivat maahan ja mätänivät, koska eläimet jotka olisivat ne syöneet ja siemenet levittäneet olivat kadonneet. Refauna-niminen hanke on palauttanut niitä takaisin yksi laji kerrallaan: ensin agoutit, sitten apinat ja kilpikonnat, viimeksi sinikelta-arakat.

Hanke sai alkunsa kysymyksestä. Biologi Alexandra Pires keskusteli vuonna 2008 puiston tutkijan Ivandy Castro-Astorin kanssa ja hämmästyi: Tijucassa ei ollut yhtään agoutia. “Kuinka Tijucan kansallispuistossa ei voi olla agouteja?” Pires kysyi Mongabayn haastattelussa. Castro-Astorin vastaus oli suora: sinne pitäisi vapauttaa muutama.

Tijucan metsä on itsekin palautettu kerran. Keisari Pedro II määräsi vuonna 1861 metsittämään rinteet, jotka kahviviljelmät olivat raivanneet paljaiksi, ja tuhansia atlanttisen metsän taimia istutettiin takaisin. Kansallispuisto perustettiin 1961. Puut palasivat, mutta moni niiden varassa elänyt eläin ei.

Tyhjän metsän oireyhtymä

Ongelmalla on nimi. Yhdysvaltalainen suojelubiologi Kent Redford kutsui ilmiötä tyhjän metsän oireyhtymäksi jo vuonna 1992: metsä voi näyttää koskemattomalta, vaikka sen suuret eläimet on metsästetty pois. Atlanttisessa metsässä yhdeksän kasvilajia kymmenestä on riippuvainen eläimistä siementensä levityksessä. Kun levittäjät katoavat, puut eivät enää uusiudu.

“Yksi oireyhtymän pääoireista on juuri se, että hedelmät mätänevät metsänpohjalle”, Refaunan toiminnanjohtaja Marcelo Rheingantz sanoo. Hän on biologi Rio de Janeiron liittovaltionyliopistossa.

Agoutit ovat ratkaisu juuri tähän. Jyrsijät hautaavat suuria siemeniä maahan varastoiksi ja unohtavat osan, jolloin siemenet itävät. Refauna vapautti punaperäagouteja Tijucaan vuonna 2009. Nyt niitä arvioidaan elävän puistossa yli 60, mukana jo neljännen polven jälkeläisiä.

Että menetelmä toimii pitkällä aikavälillä, selvisi vasta hiljattain. Jo vuonna 1970 biologi Adelmar Coimbra Filho oli vapauttanut puistoon 46 ariel-tukaania. Helmikuussa 2026 Oikos-lehdessä julkaistu tutkimus osoitti, että linnut hoitavat yhä tehtäväänsä: 53 vuotta vapautuksen jälkeen tukaanit olivat vuorovaikutuksessa vähintään 76 prosentin kanssa alkuperäisen ruokavalionsa kasvilajeista. Parhaiten palautui suurisiemenisten kasvien siementen levitys. Tijucan tukaanit nielevät hedelmiä, joiden siemenet kulkevat suolen läpi ja itävät uudessa paikassa.

Vaikein laji lentää

Jokainen palautus noudattaa samaa kaavaa. Refauna valitsee lajin historiatietojen ja asiantuntija-arvioiden perusteella, seuloo eläinten terveyden ja totuttaa ne metsään aidatussa tarhassa. Vapautetut eläimet merkitään kaulapannoilla seurantaa varten, ja niille tarjotaan lisäruokaa kunnes ne pärjäävät omillaan.

Kaikki ei ole sujunut suoraviivaisesti. Ruskeat karjuapinat palautettiin vuonna 2015, mutta alfauros karkotti yhden viidestä heti alkuun. Vuoden 2016 lopussa keltakuume-epidemia tappoi tuhansia villiapinoita ja pysäytti palautukset kokonaan. Refauna jatkoi vasta kun apinoille saatiin rokote.

“Eläimet ovat hyvin monimutkaisia. Osa sopeutuu nopeasti, osa hitaammin, ja jotkut eivät koskaan”, varapuheenjohtaja Joana Macedo sanoo. Osa apinoista alkoi kävellä maassa ja etsiä puiston piknikalueita.

Tuorein laji on sinikelta-arakka, joka katosi Rion seudulta noin 200 vuotta sitten. Tammikuussa 2026 Refauna vapautti kolme naarasta, Fernandan, Fátiman ja Suelin, seitsemän kuukauden valmistelun jälkeen. Linnut harjoittivat lentolihaksiaan aitauksessa, ja niille opetettiin pelkoa ihmisiä kohtaan. Vapautuksen jälkeen ne kuitenkin hajaantuivat eri suuntiin eivätkä palanneet lisäruokinnalle, joten ne pyydettiin takaisin koulutukseen. Kuusi arakkaa lisää on tulossa.

Sama logiikka ohjaa palautuksia myös Suomessa. Metsähallituksen WildForestReindeerLIFE-hanke toi metsäpeuraa Lauhanvuoren ja Seitsemisen kansallispuistoihin. Sielläkin eläimet totutettiin ensin aidattuun tarhaan, ja ensimmäiset vapautettiin syksyllä 2019. Heinäkuuhun 2022 mennessä puistoihin oli tuotu yhteensä 82 metsäpeuraa. Sama haaste toistuu eri mantereilla: laji on helppo metsästää pois ja työläs tuoda takaisin. Kiiru on kertonut aiemmin myös siitä, miten Latinalaisesta Amerikasta löytyy yhä uusia eläinlajeja.

Puiston johtaja Viviane Lasmar pitää hanketta osoituksena alueen kunnosta. “On kunnia isännöidä tätä hanketta, sillä se on lisätodiste siitä, että puisto on säilynyt suojeltuna kaikesta ympäröivästä kaupunkipaineesta huolimatta”, hän sanoo.

Refaunan suunnitelmissa on palauttaa puistoon vielä petoja, kuten ocelotteja ja eteläisiä tiikerikissoja. Macedo ei vähättele riskejä. Eläimiä uhkaavat kotieläinten hyökkäykset, salametsästys ja sähkölinjat. “Mutta ennallistamatta jättäminen ei ole kunniallinen vaihtoehto”, hän sanoo.