Rio Tinto pakotettiin vastuuseen Bougainvillen kaivoksesta
Panguna-kaivos saastutti joet ja käynnisti sodan, joka tappoi 20 000 ihmistä. 35 vuotta sulkemisen jälkeen Rio Tinto tunnusti vastuunsa.
Marraskuussa 2024 Rio Tinto tunnusti ensimmäistä kertaa Panguna-kaivoksen aiheuttamat vahingot Bougainvillen saarella Papua Uudessa Guineassa ja sitoutui korjaustoimiin. Kaivos oli suljettu 35 vuotta aiemmin. Paikallisyhteisöjen valituksen johti Theonila Roka Matbob, 35, joka sai Goldman-ympäristöpalkinnon huhtikuussa 2026.
Kaivos joka tuotti kuparia ja sotaa
Panguna toimi Bougainvillen saarella 1972-1989. Rio Tinto operoi kaivosta tytäryhtiönsä Bougainville Copper Ltd:n kautta. Se oli toiminta-aikanaan yksi Tyynenmeren suurimmista avolouhoksista. Kaivos tuotti 17 vuodessaan noin kolme miljoonaa tonnia kuparia, 306 tonnia kultaa ja 784 tonnia hopeaa. Sen osuus koko Papua Uuden Guinean vienneistä oli parhaimmillaan 44 prosenttia.
Paikallisyhteisöt saivat tuloista 1,4 prosenttia.
Kaivos dumppasi arviolta 150 000 tonnia louhintajätettä päivässä lähialueen jokiin. Kaivoksen elinaikana Jaba- ja Kawerong-joihin päätyi yhteensä yli miljardi tonnia jätettä. Joet ovat edelleen saastuneita. Goldman-palkintosäätiön mukaan alueen asukkaat raportoivat yhä ihosairauksia, hengitystieinfektioita ja raskausongelmia.
Paikallinen vastarinta kärjistyi aseelliseksi kapinaksi 1988. Seuraavalle vuosikymmenelle kestäneessä sisällissodassa kuoli 15 000-20 000 ihmistä, valtaosa siviilejä. Rauha saavutettiin vasta 2001, jolloin Bougainville sai itsehallinto-oikeuden. Vuonna 2019 järjestetyssä kansanäänestyksessä 98 prosenttia bougainvillelaisista äänesti itsenäisyyden puolesta. Neuvottelut Papua Uuden Guinean kanssa jatkuvat edelleen.
Isä vietiin pois, perhe pakeni
Theonila Roka Matbob kasvoi Pangunasta muutaman kilometrin päässä. Hänen isänsä vietiin aseistetun ryhmän toimesta ja kuoli sodan aikana hänen ollessa noin kolmevuotias. Äiti pakeni lasten kanssa Arawalle. Matbob vietti kuusi vuotta lapsuudestaan pakolaisleirillä.
“Me naiset olemme maan vartijat ja kylvöntekijät”, Matbob on sanonut.
Vuonna 2013 hän perusti aviomiehensä kanssa John Roka Counselling and Learning Centre -yhteisöjärjestön, joka tukee sodan traumatisoituneita perheitä. Vuonna 2018 Matbob osallistui Panguna Listening Projectiin, joka dokumentoi saastumisen vaikutukset paikallisten kertomana. Projektiin osallistui satoja ihmisiä, ja se tuotti aineiston, jota ilman valitusta ei olisi voinut tehdä.
Vuonna 2020 Matbob johti 156 bougainvillelaisen ihmisoikeusvalitusta Australian kansalliseen yhteyspisteeseen, joka valvoo OECD:n monikansallisten yritysten toimintaohjeita. Mekanismi ei voi pakottaa yhtiötä maksamaan korvauksia, mutta se pystyy vaatimaan selityksiä ja suosittelemaan riippumattomia arviointeja.
Samana vuonna Matbob valittiin Bougainvillen parlamenttiin. Hän istui siellä vuoteen 2025 asti.
Rio Tinto myönsi: emme käyneet ymmärtämässä
Rio Tinto on yksi maailman suurimmista kaivosyhtiöistä, jonka vuosiliikevaihto on kymmeniä miljardeja dollareita. Se on listattuna sekä Lontoossa että Melbournessa. Panguna oli sille 1980-luvun lopussa pieni osa liiketoimintaa.
Yhtiö oli luopunut kaivoksen osakkeistaan jo 2016 ja kiisti vastuun siivoustyöstä. Ihmisoikeusvalituksen jälkeen yhtiö tunnusti vuonna 2021, ettei ollut käynyt Bougainvillella ymmärtämässä vahinkojen laajuutta. Se rahoitti riippumattoman vaikutusarviointiprojektin, jonka Tetra Tech Coffey -konsulttifirma toteutti 2021-2024.
Marraskuussa 2024 Rio Tinto allekirjoitti Bougainvillen hallinnon ja BCL:n kanssa muistion, jossa se tunnusti kaivoksen vahinkojen vakavuuden ja sitoutui korjaustoimiin. Ensimmäiset toimet koskevat puhtaan veden saatavuutta, epävakaiden rakenteiden turvallisuutta ja geoteknistä varoitusjärjestelmää.
Mitä täysimittainen puhdistus tarkoittaa aikataulullisesti tai rahallisesti, ei muistiossa vielä määritelty.
Goldman-ympäristöpalkinto myönnetään vuosittain kuudelle ympäristöaktivistille eri mantereilta. Palkinto perustettiin vuonna 1989. Matbob sai sen huhtikuussa 2026 yhtenä kuuden naisen joukosta, joille kaikille palkinto myönnettiin samana vuonna, Mongabayn mukaan ensimmäistä kertaa palkinnon 37-vuotisessa historiassa.