Kiiru

Nepalissa sisarukset perustivat lastenkirjaston

Skanda ja Saharsh Swar alkoivat lainata kirjojaan naapuruston lapsille Kathmandussa. Kahdessa vuodessa kirjastoon kertyi yli 300 kirjaa ja kymmeniä lukijoita.

Kalle Lamminpää ·

Paperikollaasi: viisi vaaleansinisestä paperista leikattua lasta istuu lukemassa kirjoja suuren tummarunkoisen puun alla, jonka lehvästö on revittyä vihreää paperia. Lasten edessä rivi kirjoja pystyssä kangaskaistaleella. Taustalla terrakotanvärinen temppelin siluetti ja oikealla amber-puolikas aurinko.

Kathmandun Dhumbarahissa toimiva lastenkirjasto täytti lauantaina kaksi vuotta. Kirjaston perustivat sisarukset Skanda ja Saharsh Swar, jotka alkoivat kesäkuussa 2024 lainata omia kirjojaan naapuruston lapsille, The Kathmandu Post kertoo.

Sisarukset käyvät itse Ullens-koulua, ja kotiin oli kertynyt paljon kirjoja. Kirjaston alkutaipaleella vanhempi heistä oli 15-vuotias ja nuorempi 10. Lehden mukaan hanke lähti ajatuksesta, että kirjat saavat enemmän arvoa, kun ne jaetaan.

“Olemme etuoikeutettuja, koska saamme lukea hyviä kirjoja koulusta ja omista hyllyistämme. On surullinen tosiasia, että monilla lapsilla ei ole pääsyä yhteenkään kirjaan. Halusimme muuttaa sen ainakin omassa yhteisössämme”, Skanda Swar sanoi lehdelle lokakuussa 2024.

Lehden vuoden 2024 jutuissa kirjastoa kuvattiin näin: Dhumbarahin Baal Pustakalaya eli lastenkirjasto kokoontui lauantaiaamuisin kahdeksi tunniksi Dhumbarahin temppelille, jossa kirjat aseteltiin esille temppeliviikunan alle genren ja ikäryhmän mukaan. Tarjolla oli sekä nepalin- että englanninkielisiä romaaneja, sarjakuvia ja satuja. Skanda luki lapsille ääneen, ja Saharsh veti heille shakki- ja krikettipelejä.

“Luen ääneen, jotta lapset oppivat sanoja joita he eivät vielä tunne”, Skanda Swar kertoi lehdelle kirjaston ensimmäisenä kesänä.

Palauta yksi, lainaa kaksi

Paperikollaasi: vaaleansininen lapsihahmo ojentaa tummansinisen kirjan harmaille vastaanottaville käsille, ja sama hahmo kävelee oikealle kantaen kahta kirjaa. Lyijykynäkaari yhdistää vaihdon, keskellä amber-neliö.

Kirjaston lainausjärjestelmä palkitsee palauttajan: kun lapsi tuo yhden kirjan takaisin, hän saa lainata kaksi lisää.

Kymmenennellä viikolla aamuissa kävi keskimäärin 30 vierasta. Viidentoista viikon jälkeen kirjasto oli tavoittanut noin 50 nuorta lukijaa, ja lainattavia kirjoja oli 105. Kokoelma karttui yhteisön, perheen ja ystävien lahjoituksilla, ja kesään 2025 mennessä se oli kasvanut yli 300 kirjaan. Paikalle tuli tuolloin joka lauantai yli 40 lasta.

Kirjasto palvelee naapuruston lapsia viisivuotiaista varhaisteineihin. Kolmasluokkalainen Radhya Khatun kertoi lehdelle lokakuussa 2024 lainanneensa kirjastosta 12 kirjaa ja saaneensa sieltä myös uusia ystäviä. Yksitoistavuotias Aayush Achami kiteytti saman asian toisin: hän piti hankkeesta, koska nyt nekin lapset lukevat, joilla ei ole omia kirjoja.

Puhujalavalle Sydneyyn asti

Paperikollaasi: pieni vaaleansininen hahmo seisoo terrakotanvärisellä lavalla kirjapinon vieressä käsi koholla, ja lyijykynäkaaret levittäytyvät yleisönä olevien tummansinisten ja harmaiden pisteiden ylle. Vasemmalla amber-puoliaurinko.

Heinäkuussa 2025 Skanda Swar kutsuttiin puhujaksi nuorten johtajuusleirille Sydneyyn. Nuorisojärjestö Burn Brightin National Leadership Camp -leirille osallistui 110 nuorta, ja Swar oli ensimmäinen nepalilainen tässä roolissa. Puheessaan Swar kertoi, että ajatus kirjastosta kirkastui vierailulla paikallisen koulun elottomaan kirjastoon, ja kuvasi julkisten ja yksityisten koulujen jyrkkiä eroja Nepalin koulujärjestelmässä.

“Leiri opetti minulle, että johtajuus ei ole vain edessä kulkemista. Todellinen johtaja osaa ohjata ja tukea myös taustalta”, Swar sanoi The Kathmandu Postille.

Lauantain vuosipäiväjuhlan järjestivät lapset ja nuoret itse. Vapaaehtoisia tuli kolmesta koulusta, ja ohjelmassa oli tanssi-, laulu-, väittely-, maalaus-, kirjoitus- ja tietokilpailuja, kasvomaalausta, rannekorupaja ja taikashow. Kahdeksasluokkalainen Uttam Bhaiya Yadav totesi lehdelle, että tällaiset kirjastot ovat arvokkaita lapsille, jotka haluavat oppia lisää.

Kymmenvuotias Pratigya Khatri on käynyt kirjastossa säännöllisesti sen perustamisesta asti. “Se on auttanut minua ymmärtämään maailmaa paremmin. Pidän paperikirjoista, koska ne ovat silmilleni mukavampia kuin ruudulta lukeminen”, hän sanoi.

Mitä mieltä olit? Kiitos palautteesta.