Nepalissa naiset tekivät käsityöstä elinkeinon

Rukmani Devi Shrestha aloitti neulomisen yksin Kathmandun Nayabazaarissa vuonna 1993. Kun häneltä kysyttiin, voisiko kotityöstä tehdä tulonlähteen, hän ei uskonut sitä mahdolliseksi. Nykyään hän johtaa yli sataa käsityöläistä.

The Kathmandu Post kertoo, että 40 prosenttia Federation of Handicraft Associations of Nepalin yli 4 500 jäsenestä on naisia. Hallitus arvioi alalla työskentelevien naisten määräksi 300 000. Federaatio laskee luvun miljoonaan.

Kymmenen päivän työ, 600 rupiaa

Shyam Baden Shrestha perusti Nepal Knotcraft Centren vuonna 1984. Kuudessa vuodessa Centrellä oli 50 naista, nykyään yli 150.

Keskeinen ongelma oli hinnoittelu. “Miten voit tehdä voittoa, jos se vie 10 päivää ja hinta on 600 rupiaa?” Shrestha kysyy. Vastaus löytyi mallien yksinkertaistamisesta: kun tuotantoaika laski, ansiot kasvoivat. Eräs korinpunoja tienasi ennen 90 rupiaa kuukaudessa. Nykyään hän tienaa 9 600.

1990-luvun lopulla tuli käänne: Nepal Knotcraft Centressä tuli tilaus 400 makrameepöllöstä neljän kuukauden toimitusajalla. Sellaisen täyttämiseen tarvitaan verkosto. Knotcraft Centren kaltaiset järjestöt muuttavat yksittäiset käsityöläiset tuotantokapasiteetiksi, johon kansainväliset ostajat voivat luottaa.

Lalitpurilainen Mandira Bajracharya aloitti kivikäsityökoulutuksen vuonna 2005. Kuituartisti Maya Rai työskentelee Knotcraft Centressä. Yleisesti käsityö nähtiin vapaa-ajan puuhasteluna. “Käsityö oli vapaa-ajan työtä”, Rai sanoo. Heille itselleen se on ollut toimeentulo.

Tunnustus meni miehille

Sunita Chaudhary sai korinpunomisestaan kansallisen palkinnon. Maya Guru sai 50 000 rupiaa. He ovat poikkeuksia.

Federaation puheenjohtaja Rabindra Shakya myöntää epätasapainon. “Nainen tekee hienon tuotteen, ja mies lisää viimeistelyt ja jakaa sen. Mies korjaa kunnian parhaana taiteilijana.” Esteiden purkaminen on alkanut: federaatio poisti korkeakoulututkinnon palkintokriteerinä, jotta itseoppineet käsityöläiset pääsevät kilpailemaan.

Rekisteröityjä pienyrittäjiä on 117. Tilasto ei kata niitä, jotka tekevät käsityötä kotoa käsin ilman rekisteröintiä.

Suomessa Taito Group ylläpitää käsityökeskuksia eri puolilla maata. Käsityöalan tekijöistä valtaosa on Suomessakin naisia, mutta alan yrittäjyystilastot ovat hajanaiset samasta syystä kuin Nepalissa: kotona tehty työ ei helposti näy tilastoissa.

Shyam Baden Shresthan mukaan muutos on laajempi kuin tulot. “Äiti voi päättää, että haluaa tyttärensä koulutettavaksi.” Rukmani Devi Shresthan kanssa työskentelee nykyään yli sata naista. Vastaus kysymykseen, voisiko käsityöllä tienata, on selvinnyt käytännössä.