Tutkimus: 294 000 asuu Himalajan tulvavyöhykkeellä

Bhotekoshi-joki nousi keskiviikkoaamuna 26. elokuuta Rasuwagadhin raja-asemalla Nepalissa poikkeuksellisen nopeasti. Tulva vyöryi alajuoksun asutusten läpi Rasuwan, Nuwakotin ja Dhadingin piirikunnissa ja huuhtoi mukanaan kymmeniä betonisiltoja. “Koskaan aiemmin tuhoja ei ole ollut näin paljon”, Nuwakotin piirikunnan apulaispäällikkö Krishna Prasad Humagain sanoi Kathmandu Postille samana päivänä. Syyskuun puolivälissä Nepalin katastrofiviranomainen NDRRMA kertoi 1 395 kuolleesta ja 5 130 kateissa olevasta, uutisoi My Republica.

Kuusi viikkoa tulvan jälkeen, 8. lokakuuta, Scientific Reports -lehdessä julkaistu tutkimus arvioi, että Nepalin sekä Intian ja Kiinan Himalajan jokilaaksoissa noin 293 800 ihmistä asuu tulvalle alttiilla vyöhykkeellä ja että rakennusten pinta-ala näillä vyöhykkeillä kasvoi vuosina 2016-2023 lähes puolella. Rakennusten muutosta mittaava aineisto päättyy vuoteen 2023, joten elokuun tulvasta se ei kerro, mutta se näyttää, kuinka paljon jokien lähelle oli ehditty rakentaa.

Mitä tutkijat mittasivat

Tutkimuksen tekivät Leedsin yliopiston maantieteilijä Scott Watson ja hänen kollegansa muun muassa Kathmandun yliopistosta, Tribhuvanin yliopistosta ja Delhin yliopistosta. Ryhmä tarkasteli jokilaaksoja enintään 50 kilometrin matkalta 1 361 Himalajan järven alajuoksulla Nepalissa sekä Intian ja Kiinan raja-alueilla, kertoo Nature Asian tiedote.

Tutkijat vertasivat viittä valmista rakennusaineistoa käsin digitoituun vertailuaineistoon. Tarkimmaksi osoittautui Googlen Open Buildings Temporal, joka oli myös ainoa aineisto, jolla muutosta ajassa pystyi tarkastelemaan.

Tulva-altistumisen mittarina tutkijat käyttivät korkeutta: rakennus laskettiin altistuneeksi, jos se on enintään 50 metriä joenuoman yläpuolella. Mittari ei ole tulvamalli, eli se ei kerro veden syvyydestä, virtausnopeudesta eikä siitä, kuinka usein tulva toistuu. Näin rajatulla vyöhykkeellä rakennusten yhteenlaskettu pohjapinta-ala kasvoi tutkimuksen mukaan 12,38 neliökilometristä 18,04 neliökilometriin eli 46 prosenttia. Alueilla, joille mallinnettu jäätikköjärven purkaustulva ulottuisi, rakennusten pinta-ala kasvoi 0,72 neliökilometristä 1,28 neliökilometriin.

Vuonna 2026 vyöhykkeellä arvioidaan asuvan 18 prosenttia tutkimusalueen 1 613 900 asukkaasta. Nepalin tutkituissa laaksoissa heitä on noin 108 500, ja heistä 22 800 asuu enintään kymmenen metriä joenuoman yläpuolella. Vuoteen 2030 mennessä vyöhykkeen väestön ennustetaan kasvavan 17 900 ihmisellä vuoteen 2015 verrattuna. Maiden välillä on eroja: Intian puolella vain noin neljä prosenttia rakennusten pinta-alasta on alle 50 metrin korkeudella uomasta, Kiinan puolella Tiibetin ylängöllä noin 44 prosenttia.

Miksi taloja rakennetaan jokien lähelle

Tutkijat selittävät kasvua infrastruktuurin, matkailun ja vesivoiman laajenemisella. Vuoristolaaksoihin rakennetaan vesivoimaa, joka on suunniteltu hyödyntämään lumen ja jäätiköiden sulamisvesiä, ja infrastruktuurin laajenemiseen liittyy usein väestönkasvua. Himalajan halki Nepalista Kiinaan kulkevia tiereittejä on jo kuusi.

Tutkimus nostaa esimerkiksi Timuren sisämaasataman Kiinan ja Nepalin talouskäytävän varrella. Satama rakennettiin joen rantaan, ja jäätikköjärven purkaustulva tuhosi sen vuonna 2025. Tutkijoiden mukaan Nepalissa maankäyttösuunnitelmia toteutetaan puutteellisesti.

Everestin alueelta on esimerkki siitä, miten purkaustulva etenee. Elokuussa 2024 kivivyöry syöksyi 4 900 metrin korkeudella olevaan jäätikköjärveen Thamen laakson yläjuoksulla. Vyöry nosti järveen aallon, ja järvestä purkautunut vesi syöksyi alempaan järveen, jonka moreenipato petti. Tulva tuhosi 25 kotia, pakotti 135 ihmistä jättämään kotinsa ja kuljetti lohkareita 80 kilometriä alajuoksulle, kertoo kansainvälinen vuoristotutkimuskeskus ICIMOD tutkimuksestaan. ICIMODin vanhempi neuvonantaja Arun Bhakta Shrestha totesi, että jäätiköihin liittyvät vaarat voimistuvat, kun Hindukushin ja Himalajan alue lämpenee lähes kolme kertaa maailman keskiarvoa nopeammin.

Mitä luvuista voi päätellä

Tutkijat korostavat itse, että arviot sekä rakennusten pinta-alasta että väestönkasvusta ovat hyvin epävarmoja. Parhaassakin rakennusaineistossa on puuttuvia ja ylimääräisiä rakennuksia.

Tutkimus mittaa siis altistumista, ei koko riskiä. Espanjan Rey Juan Carlos -yliopiston tutkija Javier Lillo Ramos muistuttaa espanjalaisen tiedemediakeskuksen kommentissa, että riski syntyy vaarasta, altistumisesta ja haavoittuvuudesta. Hänen mukaansa väestönkasvu ja ilmastonmuutos johtavat siihen, että kuolemat ja aineelliset vahingot lisääntyvät alueella nopeasti. Siksi hän pitää useamman vuoden kattavia, tarkistettuja altistumisaineistoja välttämättöminä. Watsonin ryhmä ehdottaa, että aineistot kytketään varhaisvaroitusjärjestelmiin, jotta tulvaennusteista näkisi myös, keihin tulva osuu.

Bhotekoshin tulvan jälkeisenä päivänä Kathmandu Post kertoi, että alustavien satelliittikuva-analyysien perusteella valtava jää- ja kivivyöry näytti padonneen Bhotekoshin sivujoen Lhenden, ja pato oli myöhemmin pettänyt. “Epäilemme, että vyöry Nepalin puolella patosi Lhende-joen”, Kathmandun yliopiston ilmastotutkija Rijan Bhakta Kayastha sanoi lehdelle. “Mutta emme voi sanoa tarkasti, missä seuraava tapahtuma sattuu.”