Humanoidirobotti voitti Pekingin puolimaratonin 50 minuutissa

Sunnuntaina 19. huhtikuuta kello pysähtyi Yizhuangin suljetuilla kaduilla aikaan 50 minuuttia 26 sekuntia. Siinä ajassa Honor Lightning, kiinalaisen älypuhelinvalmistajan rakentama humanoidirobotti, käveli ja juoksi puolimaratonin maaliin ilman, että ihminen koski ohjaimiin. Se pysyi pystyssä koko 21 kilometrin matkan, pysyi omalla kaistallaan ja otti jokaisen askeleen itse.

Vuonna 2025 samalle radalle saapui noin kaksikymmentä robottitiimiä. Paras aika oli silloin yli 2 tuntia 40 minuuttia. Suurin osa koneista kaatui alkumatkasta tai pysähtyi ohjelmistovirheen takia kesken kisan. Vuoden 2025 kisa näyttäytyi lähteissä lähinnä kuriositeettina. Tänä keväänä lähtöviivalla oli yli sata joukkuetta ja kolmesataa robottia, mukaan lukien viisi ulkomaista tiimiä. Viereisellä reitillä juoksi 12 000 ihmistä omassa kisassaan.

Honorin kolme robottia veivät kaikki palkintosijat. Yksi niistä, etäohjattu kone, ylitti maaliviivan ajassa 48 minuuttia 19 sekuntia. Silti Lightning voitti. Säännöissä painotettiin autonomiaa nopeuden sijaan, ja tämä painotus on kisan olennainen asia. Kun operaattori ohjaa robottia langattomalla ohjaimella, hän toimii koneen aivoina. Kun robotti kulkee itse, sen täytyy hahmottaa reitti, havaita maaston epätasaisuudet ja säätää asentoaan joka askeleella ilman ulkopuolista korjausta. 50 minuutin ja 26 sekunnin aika mittasi juuri tätä.

Humanoidin juoksu vaatii monen asian yhteensovittamista. Kone tärisee jokaisessa maakosketuksessa, sen painopiste siirtyy joka askeleella ja nivelten kuormat vaihtelevat sekunnin murto-osissa. Ohjelmiston on pidettävä nämä asiat yhteensovitettuina samalla kun se pitää reittiä silmällä. Sata metriä eteenpäin näkee kamera, sata millisekuntia eteenpäin näkee liikeohjausalgoritmi. Kun jompikumpi pettää, kone kaatuu. Lightning piti järjestelmät synkassa koko 21 kilometrin matkan. Rakenne oli suunniteltu juoksuun: Honor antoi robotille noin 90 senttimetrin pituiset jalat jäljittelemään huippujuoksijan askelta ja älypuhelimistaan tutun nestejäähdytyksen, jotta moottorit kestivät puolimaratonin lämpörasituksen. Euronewsin videolla näkyy, miltä liike näyttää: tasainen vauhti, jatkuva pienten korjausten sarja ja radan kaarteet ilman ulkopuolista ohjausta.

Miesten puolimaratonin maailmanennätys on 57 minuuttia 20 sekuntia. Ugandalainen Jacob Kiplimo juoksi sen maaliskuussa Lissabonissa. Robotin aika alitti sen otsikoissa. Käytännössä kyse on kuitenkin eri lajista: ihmiset juoksivat omalla kaistallaan ja robotit omallaan, säännöt erosivat ja kisajärjestelyt olivat erilaiset. Tämä ei vähennä saavutuksen arvoa. Se vain tarkentaa, mistä on kyse. Vuonna 2025 kone selvisi tasaisella reitillä pari kilometriä, nyt se juoksi virallisen puolimaratonin maaliin nopeammin kuin nykyinen miesten maailmanennätysaika.

Ilmiötä on paras tarkastella teollisuuden näkökulmasta. Honor on vuonna 2020 Huaweista irtautunut älypuhelinyhtiö, ei robotiikkayhtiö. Se, että juuri Honor voitti humanoidirobottien puolimaratonin, kertoo siitä, miten kuluttajaelektroniikan osaaminen ja toimitusketjut tukevat humanoidirobotin rakentamista. Akkujen energiatiheys, kamerat ja liikesensorit, reaaliajassa toimivat neuroverkkokiihdyttimet sekä tuotanto-osaaminen ovat osin samaa osaamispohjaa kuin puhelimissa. Kiinan robotiikka- ja kehollisen tekoälyn sektori sai viime vuonna yhteensä 73,5 miljardia yuania rahoitusta eli noin 10,8 miljardia dollaria. Valtion ja yritysten yhteinen panostus on systemaattista.

Kiirun jutut Intian halvoista tekoälymalleista ja datakeskuksista pelloilla kertovat aasialaisen tekoälyn strategioiden pehmeämmästä puolesta: säästäminen ja uudelleenkäyttö. Kiinan panostus humanoidirobotteihin on toinen polku: raakaa laskentatehoa ja näyttäviä julkisia testejä.

Käyttökelpoisuuden näkökulmasta kisa oli näytös. Reitti oli tunnettu, tehtävä yksinkertainen ja olosuhteet rajatut. Lightning ei seuraavana päivänä vie pyykkiä pesulaan eikä kanna kauppakassia sateessa. Mutta näytös osoitti, että moottorit, nivelet ja ohjelmisto ovat vuodessa kehittyneet niin paljon, että pitkä autonominen suoritus suljetulla reitillä on mahdollinen. Se jättää auki, miten sama kone toimii ahtaalla sairaalakäytävällä, huoltovarastossa tai ihmisten seassa ilman suljettua reittiä. Tämä on seuraava oikea mittari.

Yksi katsojista, 25-vuotias opiskelija Han Chenyu, sanoi AFP:lle: “Tekniikka kehittyy niin nopeasti, että se saattaa alkaa vaikuttaa ihmisten työpaikkoihin.” Jos kone pystyy jo nyt autonomisesti juoksemaan puolimaratonin, liikkuminen varastokäytävällä, vartiointikierros tai työ tehdashallissa ei kuulosta enää täysin utopialta. Kisa osoitti liikkeen hallintaa. Työkelpoista robottia se ei vielä osoittanut. Samaan hengenvetoon on hyvä muistaa, että edellinen suuri robotiikan lupaus, esineiden poimiminen sekalaatikosta, on ollut ratkaisematta yli vuosikymmenen ajan.

Ainakaan suuret suomalaismediat eivät olleet noteeranneet tapahtumaa 20. huhtikuuta mennessä. Ruotsissa SVT, Saksassa DW, Pakistanissa Dawn, Nepalissa Kathmandu Post, Hongkongissa HKFP ja Ranskassa France 24 uutisoivat asiasta näkyvästi. Kiinalainen humanoidirobotiikka ei yleensä nouse suomalaisessa julkisuudessa esiin ennen kuin se osaa jotain niin konkreettista, että sitä ei voi ohittaa. Yizhuangin sunnuntaikisa oli juuri se hetki. Ensi kevään kysymys ei enää ole, juokseeko kone. Kysymys on siirtynyt siihen, kuinka moni robotti tekee saman ilman etäohjausta, kaatumatta ja vielä kovemmalla vauhdilla.