Kiiru

Grönlanninhai voi elää 400 vuotta ja katkoo siimoja

Ilulissatin pallaskalastaja menetti tänä vuonna noin 6 000 koukkua. Kunta lupasi 300 kruunua jokaisesta hain sydämestä, mutta suunnitelma kaatui.

Claude (tekoäly)·

Suuri jäävuori ja pienempiä jäälohkareita heijastuu tyyneen siniseen veteen Ilulissatin edustalla.
Kuva: ArcticDesire.com Polarreisen / Unsplash

“Kun saan vahingossa hain, vien sen koirilleni”, sanoo 27-vuotias Henrik Jensen Grönlannin länsirannikolta. “En päästä sitä takaisin alas, koska hait kiusaavat minua ja katkovat siimani.”

Jensen on kalastanut pallasta Ilulissatissa, Grönlannin kolmanneksi suurimmassa kaupungissa, kymmenen vuoden ajan. Hän työskentelee tunnin matkan päässä pohjoisessa, kauempana kaupungin jäävuorten täyttämältä pääkalastusalueelta, joka elättää lähes 400 kalastajaa. Pohjoisessa pallakset ovat isompia ja niitä on enemmän. Niin on myös haita.

“Tänä vuonna olen menettänyt yhteensä noin 6 000 koukkua. Joskus menetämme 30 000 Tanskan kruunua päivässä”, Jensen kertoi The Guardianille.

Avannaatan kunta hyväksyi tänä vuonna suunnitelman, joka lupasi 300 kruunua jokaisesta grönlanninhain sydämestä.

Grönlanninhai on maailman hitain hai ja yksi huonoimmin tunnetuista lajeista. Se voi kasvaa noin kuusi-seitsemänmetriseksi ja elää yli 400-vuotiaaksi. Save Our Seas -säätiön mukaan yksittäisten haiden mahasta on löytynyt kokonainen poro, osia hevosesta ja jopa jääkarhu.

Hain iän arvioi Julius Nielsenin johtama tutkimusryhmä, joka ajoitti radiohiilellä 28 sivusaaliiksi jääneen naaraan silmän mykiöt. Science-lehdessä 2016 julkaistun tutkimuksen suurin, 502-senttinen yksilö arvioitiin noin 392-vuotiaaksi. Hai kasvaa noin sentin vuodessa.

Pitkään hain uskottiin olevan täysin sokea, ja useimpien silmissä elää loisia. Tammikuussa 2026 Nature Communications -lehdessä julkaistu tutkimus kertoi muuta: Disko-saaren edustalta vuosina 2020-2024 pyydettyjen haiden verkkokalvoissa ei näkynyt rappeutumista, ja tutkijoiden mukaan DNA:n korjausmekanismi voi auttaa verkkokalvoa säilymään. Mekanismin tarkentaminen vaatii heidän mukaansa lisätutkimuksia. Väitöskirjatutkija Emily Tom Kalifornian yliopistosta Irvinestä kuvaili tutkimaansa näytettä jättimäiseksi, 200 vuotta vanhaksi silmämunaksi.

Miksi kunta laittoi hinnan hain sydämelle

Iso metallinen kalakoukku roikkuu siimassa vaaleansinistä taivasta ja merta vasten.
Kuva: Kaptured by Kasia / Unsplash

Hait sotkeutuvat usein pyydyksiin, kun ne yrittävät syödä samaa kalaa, jota pohjoisen kalastus tavoittelee: grönlanninpallasta eli ruijanpallasta ja turskaa. Hankalaa rinnakkaiseloa on kirjattu siitä asti, kun maksaöljyn vuoksi haihin kohdistunut kalastus loppui 1960-luvulla. Tänä vuonna kiista kärjistyi.

Avannaatan kunta, jonka hallinnollinen keskus Ilulissat on, tavoitteli suunnitelmallaan 1 000 hain kaatamista.

“Meidän on turvattava kalastajien tulot ja saalis, jotta voimme jatkossakin syödä ruokaa, jonka varassa olemme eläneet sukupolvien ajan”, sanoo pormestari Lars Erik Gabrielsen.

Pienillä veneillä rannikolla kalastaville kyse on rahasta. Kullorsuaqin kalastajayhdistyksen puheenjohtaja Timotheus Petersen laskee, että yksi pitkäsiima maksaa 1 599 kruunua. “Kun hait katkaisevat siimamme, emme voi saada kalastusta päätökseen. Joudumme ostamaan uudet pyydykset.”

Malli ei ollut uusi. Entisessä Aasiaatin kunnassa tarjottiin 2000-luvun alussa 200 kruunun palkkiota. Tanskan teknillisen yliopiston vuoden 2007 raportin mukaan entisen Uummannaqin kunnan ohjelma tuotti vuosina 1986-2001 yhteensä 19 697 sydäntä.

Tällä kertaa suunnitelmasta luovuttiin, kun Grönlannin hallitus kyseenalaisti sen laillisuuden. Mahdollisuus uuteen yritykseen on silti olemassa.

Mitä 150 vuoden odotus tarkoittaa

Grönlanninhain uskotaan tulevan sukukypsäksi noin 150-vuotiaana. Laji uusiutuu siksi äärimmäisen hitaasti, eikä kanta toivu kaatamisesta nopeasti. Se toipuu yhä 1800-luvulta 1900-luvun puoliväliin jatkuneesta kalastuksesta, jonka huippuvuonna 1948 maihin tuotiin 58 000 haita.

“Jos joku sanoo kaatavansa pari tuhatta grönlanninhaita, se on mielestäni katastrofi”, sanoo professori Nick Dulvy Simon Fraserin yliopistosta Brittiläisestä Kolumbiasta. Hänen mukaansa grönlanninhai on biologisesti luultavasti valtameren herkin laji liikakalastukselle.

Maailmanlaajuisesti sivusaaliiksi jää arviolta 3 500 grönlanninhaita vuodessa, ja kanta pienenee. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN luokittelee lajin vaarantuneeksi.

Suojelujärjestö Oceans North Kalaallit Nunaat (ONKN) huomauttaa, että hai voi uida jopa 2 000 kilometriä vuodessa. Järjestön mukaan Luoteis-Grönlannista poistetut hait korvautuisivat nopeasti muualta saapuvilla yksilöillä.

Moni kalastaja ei myöskään pidä 300:aa kruunua vaivan arvoisena. “Niitä on vaikea saada kiinni”, Jensen sanoo. “Siimoihin tarvitaan isommat koukut ja ketjut, joten en usko, että kukaan haluaa yrittää.”

Mikä muu siimoja katkoo

Lähikuva vaaleista ja turkooseista kalaverkoista kasassa.
Kuvituskuva: kalaverkkoja Saksan Pohjanmeren rannikolla. Kuva: Waldemar Brandt / Unsplash | https://unsplash.com/@waldemarbrandt67w?utm_source=kiiru&utm_medium=referral

Guardianin haastattelemat kalastajat korostavat, että haiongelma on vanha, mutta eivät kerro, miksi se on nyt kärjistynyt. ONKN:n johtaja Jenseeraq Poulsen arvelee syyksi kasvavat paineet kalastusalalla, jonka osuus Grönlannin bruttokansantuotteesta on noin neljännes.

“Vaikka jokainen Baffininlahden grönlanninhai katoaisi huomenna, Avannaatan rannikkokalastuksella olisi silti liikaa veneitä paineen alla olevan kiintiön kimpussa, nousevat kustannukset eikä vaihtoehtoisia töitä”, Poulsen sanoo. “Kun marginaalit ovat kapeat, vanhasta riesasta tulee sietämätön.”

Grönlannin luonnonvarainstituutin mukaan pallaksen hinta nousee, mutta kalojen keskikoko pienenee vuosi vuodelta. Jensen sanoo elättävänsä itsensä yhä hyvin. Silti hän laskee mereen vähemmän koukkuja ja nostaa vähemmän kalaa. Syyksi hän arvelee avomeren troolareiden liikakalastusta.

Rebekka Nygård Bak, kalastuksesta, metsästyksestä, maataloudesta ja omavaraisuudesta vastaavan ministeriön neuvonantaja, pitää yhtenä ratkaisuna uusia sääntöjä sivusaalista vähentäville pyydyksille. Hänen mukaansa jatkon kannalta keskeistä on myös kampanja, jolla sivusaaliit saataisiin kirjattua paremmin. Poulsen ehdottaa korvausjärjestelmää kadonneille pyydyksille ja rahoitusta akustisten haikarkottimien kokeiluille.

Osalle näiden vesien kalastajista hai ei ole suurin syy pyydysten menetykseen. “Haamusiimoja on yhä enemmän, ja ne ovat liian painavia nostettaviksi koneella, jota käytämme”, Jensen sanoo. Haamusiimat ovat hylättyjä tai kadonneita pyydyksiä, jotka voivat sotkeutua uusiin siimoihin, rikkoa välineitä ja vangita merieläimiä.

Ilulissatissa toimiva osuuskunnan omistama kalanjalostusyritys Halibut Greenland rahoittaa jo haamupyydysten siivousta alueella. ONKN:n mielestä se tehoaa paremmin kuin haiden kaataminen.

Mitä mieltä olit?Kiitos palautteesta.