Yhdysvaltain teho-osastoja valvotaan nyt Manilasta

Chris valvoi kymmentä teho-osaston potilasta yhdysvaltalaisessa sairaalassa. Hän seurasi verenpainelukemia ja tarkisti, oliko lääkkeet kirjattu annetuiksi. Kun arvot muuttuivat jyrkästi, hän hälytti osaston hoitajat. Itse hän istui Manilassa, tuhansien kilometrien päässä potilaistaan.

Chris, 37, kiersi kymmenkunta etätyöpaikkaa yhdysvaltalaisissa sairaaloissa vuosina 2020-2023. Hän esiintyy Rest of Worldin heinäkuisessa jutussa salanimellä, koska salassapitosopimukset sitovat häntä yhä.

“Emme ole hoitajia, pikemminkin hoitoapulaisia”, hän sanoo. “Emme tehneet hoitopäätöksiä. Me vain kerroimme paikan päällä oleville, että verenpaine on korkea. Lääkkeiden antaminen oli heidän vastuullaan.”

Chris kuuluu suhteellisen uuteen työntekijäryhmään, virtuaalisiin terveydenhuollon avustajiin. Tuhannet filippiiniläiset hoitajat ja avustajat työskentelevät yhdysvaltalaisille terveysyhtiöille itsenäisinä ammatinharjoittajina: he valvovat teho-osastojen potilaita, tarkistavat vakuutustietoja, arkistoivat potilasasiakirjoja ja soittavat muistutuksia vastaanottoajoista. Näin he paikkaavat vajetta, joka on Yhdysvaltain terveydenhuollossa lähes 80 000 rekisteröityä sairaanhoitajaa.

Etähoitajat tekevät työnsä yleensä yövuorossa, kotoa tai toimistolta käsin. He ansaitsevat 5-10 dollaria tunnissa, kun yhdysvaltalaisen sairaanhoitajan keskipalkka on yli 45 dollaria.

Miksi työ valuu juuri Filippiineille

Filippiinit on ollut maailman suurimpia sairaanhoitajien lähtömaita 1960-luvulta asti, ja Yhdysvaltain maahanmuuttajataustaisista sairaanhoitajista yli neljännes on filippiiniläisiä. Nyt viisumirajoitukset vaikeuttavat muuttoa ja tekoäly uhkaa maan ulkoistussektorin töitä, joten yhä useampi kääntyy virtuaalisen terveystyön puoleen.

Filippiinien terveysalan ulkoistussektori työllisti viime vuonna noin 210 000 kokoaikaista työntekijää ja tuotti 4,5 miljardin dollarin liikevaihdon, kertoo alan järjestö HIMAP. Vajaat 30 prosenttia työntekijöistä on hoitajia tai muita terveydenhuollon ammattilaisia.

Järjestön puheenjohtajan JL Botorin mukaan yhdysvaltalaiset sairaalat ja klinikat voivat säästää työvoimakuluissa jopa 70 prosenttia palkkaamalla filippiiniläisiä, ja hän odottaa alan kasvavan. Asiakkaina olevia sairaaloita hän ei suostu nimeämään, koska salassapitosopimukset estävät sen.

Kuinka suureksi ala on Yhdysvalloissa kasvanut, sitä ei tiedä tarkkaan kukaan. Lääkäri Sarah Matt, joka on kirjoittanut aiheesta kirjan The Borderless Healthcare Revolution, sanoo Rest of Worldille, että hoitolaitokset saattavat esitellä etätyöntekijät ominaan. Moni yhtiö ei mielellään kerro ulkomaisesta työvoimasta, koska pelkää vastareaktiota.

Virtuaaliklinikka toimii kuin aula

Quezon Cityssä asuva Alice ansaitsi filippiiniläisessä sairaalassa noin sata dollaria kuukaudessa. Vuonna 2019 hän siirtyi koordinaattoriksi kalifornialaiseen yhtiöön, joka tarjoaa mielenterveys- ja päihdehoitoa videovastaanotoilla. Kun potilas on tavannut lääkärin tai terapeutin, Alice varaa jatkoajat ja ohjaa hänet oikealle ammattilaiselle. Tuntipalkka on viisi dollaria, viisinkertainen vanhaan sairaalatyöhön verrattuna.

“Meillä on virtuaaliklinikka, joka toimii kuin aula. Potilaat kirjautuvat sisään, ja me ohjaamme heidät eteenpäin kunkin ammattilaisen omaan Zoom-huoneeseen”, Alice kertoo. Yhtiön virtuaalihenkilöstöstä valtaosa on filippiiniläisiä.

Claire puolestaan löysi työnsä Upwork-alustalta. Illinoisilainen yhtiö, joka järjestää lääkärien kotikäyntejä vanhuksille, palkkasi hänet keräämään potilaiden esitietoja. Perehdytys kesti päivän verran yhtiön koulutusvideoiden parissa. Sitten Claire alkoi soittaa kotoaan Davaosta chicagolaisille potilaille, parhaimmillaan 27 uudelle potilaalle päivässä, ja kirjasi sairaushistorioita ja vakuutustietoja seitsemän dollarin tuntipalkalla. Yhtiö ei vastannut Rest of Worldin kommenttipyyntöihin.

Kenen pulaa etätyö oikeastaan paikkaa

Yhdysvaltain hoitajapula paheni koronapandemiassa, kun työntekijät kertoivat uupumuksesta, loppuunpalamisesta ja turhautumisesta. Hoitotyön keikka-alustat, kuten Clipboard Health, Nursa ja ShiftKey, ovat kasvattaneet suosiotaan, ja yli kymmenen osavaltiota on esittänyt lakeja niiden tunnustamiseksi. Ajatushautomo AI Now Institute varoittaa tuoreessa raportissaan, että alustojen työntekijät rekrytoidaan usein ilman haastatteluja, taustaselvityksiä tai koulutusta. Se herättää huolta potilasturvallisuudesta. Sama malli leviää Intiassa, Kolumbiassa ja Meksikossa.

Lääketieteen sosiologi Ksenia Gorbenko Mount Sinain lääketieteellisestä korkeakoulusta teki New Yorkissa pilottitutkimuksen etähoitajista. Paikan päällä työskentelevät hoitajat kertoivat kokeneensa, että hallinnollinen taakka keveni, kliiniset työt eivät keskeytyneet ja ylityöt vähenivät.

“Se on epätäydellinen työkalu, mutta käsistä on niin kova pula”, Gorbenko sanoo.

Filippiinien päässä lasku näyttää toisenlaiselta. Maan terveysministeriö varoitti jo syksyllä 2022, että maan omista sairaaloista puuttuu jopa 106 000 hoitajaa. Sairaanhoitajien keskipalkka on Ylen mukaan noin 500 euroa kuukaudessa, Kaakkois-Aasian matalin, ja valtio on rajoittanut lähtöä ulkomaille kiintiöillä: vuonna 2022 muuttaa sai 7 500 hoitajaa, kun vielä 2019 lähtijöitä oli noin 17 000.

Hoitajajärjestö Filipino Nurses Unitedin pääsihteeri Nico Uba sanoo, että virtuaalityö pahentaa Filippiinien omaa pulaa hoitajista.

“Jos ulkomaille ei pääse, etätyö on toiseksi paras vaihtoehto, koska paikalliset palkat ovat niin matalia”, Uba sanoo. “Paikalliset sairaalat jäävät alimiehitetyiksi ja ylikuormitetuiksi.”