Rosalind Franklinin lähes unohdettu DNA-kuva 49

Toukokuussa 1952 Rosalind Franklin ja hänen jatko-opiskelijansa Raymond Gosling aloittivat King’s Collegessa Lontoossa DNA-näytteen röntgenkuvauksen. Sen tuloksena syntyi kuva 51, englanniksi Photograph 51, jota on usein kutsuttu yhdeksi vaikutuksiltaan suurimmista koskaan otetuista valokuvista. Se on päätynyt teatterin lavalle ja brittiläiseen kolikkoon. Samana päivänä, jona kuvaus alkoi, Franklin oli nähnyt edellisen kuvan samasta näytteestä. Se oli kuva 49, ja se on lähes unohdettu.

Juuri kuva 49 selittää, miksi kuva 51 ylipäätään otettiin, väittävät tieteenhistorioitsija Alistair Sponsel ja biofyysikko Brian Sutton. Heidän artikkelinsa julkaistiin 5. lokakuuta 2026 Journal of the History of Biology -lehdessä, kertoo Live Science. Sponsel työskentelee Science History Institutessa Philadelphiassa, Sutton on biofysiikan emeritusprofessori King’s Collegessa.

Kysymys on vanha: ymmärsikö Franklin, mitä hänen kuvansa näytti? Watson ja monet muut ovat esittäneet, että Franklin piti kuvaa 51 ottohetkellä vähäpätöisenä.

Kun kameran osa lipsahti filmin yli

Sponsel ja Sutton kävivät läpi laboratoriopäiväkirjoja ja käsikirjoituksia Philadelphian, Cambridgen ja Lontoon kokoelmissa. Lisäksi he tutkivat King’s Collegen arkistossa Franklinin röntgenkameraa ja kuvalevyjä. Science History Instituten tiedotteen mukaan he löysivät kuvasta 49 virheen. Kameran sisällä ollut osa oli lipsahtanut röntgenfilmin yli ja peittänyt osan diffraktiokuviosta, jonka röntgensäteet piirsivät filmille ja josta molekyylin rakennetta tulkitaan.

Virhe ei vienyt kuvalta arvoa tutkimuksen kannalta. Tiedotteen mukaan Franklin käytti kuvaa 49 heti laskelmiin, joista oli myöhemmin apua kaksoiskierteen löytämisessä. Sen jälkeen hän kuvasi saman näytteen uudelleen saadakseen virheettömän version. Tuloksena oli kuva 51.

“Hän otti sen, koska halusi todella hiotun version”, Sponsel sanoi Live Sciencelle. Hänen mukaansa se, että Franklin näki vaivaa saman näytteen kuvaamiseen uudelleen, on “merkki siitä, että hän tiesi saaneensa käsiinsä jotain todella tärkeää”.

Tutkijat kirjoittavat, että Franklin päätti ottaa kuvan 51 juuri siksi, että tiesi DNA:n kierteen keskeiset parametrit voitavan laskea siitä. Sponselin mukaan kuva 49 tuotti uutta tutkimusaineistoa, ja kuva 51 oli julkaisua varten viimeistelty kuva, jonka piti esittää havainto mahdollisimman selvästi ja terävästi. “Franklinin mielessä ne olivat kaksi erityyppistä tieteellistä kuvaa”, Sponsel sanoi.

Päätelmällä on rajansa, ja instituutin tiedote kertoo sen itse. Kuvaa 51 otettaessa Franklin ei ollut vielä selvittänyt, oliko kierteessä yksi, kaksi vai kolme juostetta. Live Science korjasi juttuaan myöhemmin juuri tältä osin: Franklin tunnisti todennäköisesti kierrerakenteen, ei kaksoiskierrettä.

Kyse on tieteenhistoriasta, ei uudesta biologisesta löydöstä. Tutkimus tuo uutta näyttöä siitä, miksi Franklin halusi kuvata saman DNA-näytteen uudelleen.

Mistä Watsonin versio sai alkunsa

Watson kuvasi kirjassaan The Double Helix vuonna 1968 Franklinin kuvia omaksi ahaa-elämyksekseen. Hän kirjoitti Live Sciencen lainauksen mukaan, että kuvaa hallinnut heijastusten musta risti saattoi syntyä vain kierrerakenteesta. Watson antoi myös ymmärtää, että Franklin hallitsi kuvaustekniikan mutta ei osannut tulkita omaa dataansa.

Miksi Franklin sitten ei julkaissut kuvaa heti? Live Sciencen mukaan hän kuvasi helmikuussa 1952 kirjoittamassaan raportissa tavoitteekseen selvittää DNA:n kaksi muotoa, A ja B. A-muodon kuvissa näytti olevan enemmän analysoitavaa, joten Franklin päätti tutkia sen ensin. Kuvissa 49 ja 51 näkyvä B-muoto osoittautui luonnossa esiintyväksi kaksoiskierteeksi, A-muoto taas on muoto, jonka DNA saa laboratoriossa kuivattuna. Sillä välin Wilkins näytti Franklinin B-muodon kuvia Watsonille.

Matthew Cobb ja Nathaniel Comfort kävivät samaa tarinaa läpi jo vuonna 2023 Nature-lehden kommenttikirjoituksessa. Heidän mukaansa Watson näki kuvan alkuvuodesta 1953, kahdeksan kuukautta sen ottamisen jälkeen. Gosling oli siirtynyt Wilkinsin ohjattavaksi ja antanut kuvan tälle. Gosling on kertonut antaneensa kuvan Wilkinsille Franklinin tietäen. Franklin valmistautui samaan aikaan siirtymään Birkbeck Collegeen.

Cobb ja Comfort huomauttavat, ettei yhdestä kuvasta voinut päätellä tarkkaa rakennetta, koska muutkin rakenteet olisivat voineet tuottaa saman kuvion. Heidän mukaansa kuva 51 vaikutti vain vähän, jos lainkaan, siihen, miten Watson ja Crick lähestyivät oikeaa rakennetta. Watsonin kertomuksen lähtöoletusta he pitivät absurdina: siinä taitava kemisti ei ymmärrä omaa dataansa, mutta kristallografian noviisi tajuaa sen heti. Franklin oli heidän mukaansa kaksoiskierteen ratkaisemisessa tasavertainen osallistuja.

Nobelin palkinto jaettiin vuonna 1962 Crickille, Watsonille ja Wilkinsille. Franklin oli kuollut neljä vuotta ennen palkinnon myöntämistä.

Arkisto, josta tutkimus alkoi

Sponsel alkoi tarkastella Franklinin DNA-tutkimusta uudelleen vuonna 2025, kun Science History Institute hankki J. Craig Venter Institutelta molekyylibiologian historian kokoelman. Siihen kuuluu Franklinin oma, hänen merkinnöillään varustettu vedos kuvasta 51. Lontoossa King’s Collegen arkistonhoitajat neuvoivat Sponselia ottamaan yhteyttä Suttoniin.

“Olen käynyt vierailijoiden kanssa King’s Collegen arkistossa monen vuoden ajan, mutta kohokohta ja huomion keskipiste on aina kuvan 51 alkuperäinen lasinegatiivi”, Sutton sanoi tiedotteessa.

Siitä negatiivista otettiin vedokset julkaisua varten. Diffraktiokuvion ympärillä on punaista maalarinteippiä, jolla kuvan reunaa rajattiin.